Lisäkorroosion

Lisäkorroosio on ilmiö, jossa materiaalin korroosionopeus kasvaa jonkin toisen prosessin seurauksena. Se kuvaa korroosion voimistumista olemassa olevissa olosuhteissa eikä uuden materiaalin ominaisuutta. Lisäkorroosion katsotaan usein syntyvän, kun ympäristö, pinta tai rakenne muuttaa paikallisia elektrolyyttisiä oloja niin, että korroosion ajurit tehostuvat.

Yleisiä mekanismeja ovat galvaaninen korroosio kahden eri metallin välillä, jolloin toisen metallin korroosio kiihtyy sähköisen kontaktin ansiosta. Lisäksi paikalliset ilmiöt kuten crevice- ja deposiittikorroosio syntyvät, kun pitoisuuserot, hapen jakautuminen ja kiinnittyneiden epäpuhtauksien muodostamat ladeittimet luovat paikallisia aggressiivisia alueita. Kloridipitoiset ympäristöt voivat lisätä pitting-, reuna- ja syöpyvää korroosiota erityisesti, jos suojapinnoite tai passivaatio heikkenevät. Myös stressikorroosio ja mikrobakorroosio voivat ilmetä lisäkorroosion muodossa, kun rakenteessa on jännityksiä tai biofilmi vaikuttaa elektrolyytteihin.

Ympäristön vaikutuksetLisäkorroosioon liittyvät usein merelliset tai teolliset olosuhteet, joissa veden kosteus, lämpötilan vaihtelut, happi- ja ionipitoisuudet sekä epäpuhtaudet ohjaavat korroosioreaktioita. Kloridit ja muut agressiiviset ionit sekä epäpuhtaudet voivat estää suojako'in pitämistä, mikä lisää lisäkorroosion riskiä erityisesti teräksissä ja alumiiniseoksissa.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat oikeaan materiaalivalintaan ja pintakäsittelyyn, oikea-aikaiseen kunnossapitoon sekä ympäristön kontrolliin. Suojapinnoitteet, käyttöpurin ehkäisy, crevice-käyntien minimointi, veden käsittely sekä katodinen suojelu voivat vähentää lisäkorroosion esiintymistä. Lisäksi säännöllinen visualisointi, korroosiarviointi ja elektrochemialliset mittaukset auttavat havaitsemaan lisäkorroosion varhaisessa vaiheessa.