Lisäarvon

Lisäarvo on taloustieteellinen käsite, joka kuvaa tuotantoprosessin aikana syntyvän uuden arvon määrää. Se mittaa, kuinka paljon arvoa tuotanto lisää käytettyjen panosten arvoon nähden. Käytännössä lisäarvo lasketaan ottamalla tuotteen tai palvelun kokonaisarvo ja vähentämällä siitä välituotteiden arvo.

Yritystasolla lisäarvo voidaan määritellä tuotannon arvon ja käytettyjen välituotteiden arvon erotuksena. Kansantaloudessa lisäarvot lasketaan kaikkien toimialojen tuotosten perusteella; bruttokansantuotteen (BKT) muodostus voidaan esittää muodossa: BKT = kaikkien toimialojen lisäarvojen summa + verot tuotteista - subventiot tuotteista. Tämä pätee siinä mielessä, että BKT on kokonaistuotannon arvo, josta on vähennetty välituotteiden arvo ja johdettu tilastoyksiköiden kautta.

Lisäarvon jakautuminen sisältää usein palkat, brutto käyttökate (voitto tai ylijäämä) sekä muut tulot, joita tuotantoprosessi synnyttää. Näin lisäarvo kuvaa sekä työn kustannusten että pääoman tuottojen osuutta tuotetusta arvosta.

Esimerkki: jos tehdas myy tuotteita 100 yksikköarvolla ja ostaa välituotteita 60, lisäarvo on 40. Tämä 40 vastaa tuotannon lisäarvoa tuotannossa, joka voidaan jakaa palkkoihin, voittoihin ja muuhun tulotukseen.

Käytännössä lisäarvo on keskeinen mittari tuotannollisesta panostuksesta ja tuottavuudesta sekä yksi pääkriteeri bruttokansantuotteen laskennassa. Rajoitteita voivat aiheuttaa hintamuutokset, arvonlisäverot sekä tilastointimenetelmien eroavaisuudet eri tilastojärjestelmissä.