Lisäanalyysi

Lisäanalyysi on lisäarviointi tai täsmentävä tutkimusvaihe, jossa tehdään toinen, ylimääräinen analyysi tutkimuksen primaarien tulosten laajentamiseksi, todentamiseksi tai syvyyden lisäämiseksi. Se voi käyttää samaa aineistoa tai kerätä lisätietoja, ja sen tarkoituksena on vastata uusia kysymyksiä, testata tulosten vankkuutta tai selkeyttää havaintoja.

Sovellusalueet ja tyypit. Lisäanalyysi on yleinen käsite empiirisessä tutkimuksessa, tilastotieteessä ja laadunvarmistuksessa. Tyypillisiä lisäanalyysejä ovat herkkyysanalyysit ja robustisuuskuopat, joissa tutkitaan tulosten herkempiä malleja ja oletuksia. Se voi sisältää alaryhmäanalyysejä, vaihtoehtoisia malliasetuksia, menetelmien vertailua, puuttuvien tietojen käsittelyä (esimerkiksi imputoiminen) sekä tulosten toistamista eri lähestymistavoilla. Myös tulosten replikaatio tai tulosten validointi uudella aineistolla kuuluu tähän laajaan luokkaan.

Menetelmälliset periaatteet. Lisäanalyysit pitäisi suunnitella mahdollisuuksien mukaan jo tutkimus- tai suunnitteluvaiheessa, ja niiden raportoinnissa on pyrittävä läpinäkyvyyteen. Post hoc -tulkintojen riskinä on virheellisesti liian vahvat johtopäätökset, joten useita testaustilanteita tulisi kommentoida oikein ja tarvitaessa säätää tilastolliset merkitsevyydet tai käyttää moninkertaisen testing korjauksia. Selkeä raportointi parantaa analyysin luotettavuutta ja tulosten käyttökelpoisuutta.

Esimerkkejä. Esimerkiksi kliinisessä tutkimuksessa lisäanalyysi saattaa tarkastella hoitovaikutusta tietyillä ikäryhmillä tai soveltaa erilaisia imputointimenetelmiä puuttuville tiedoille. Taloustieteessä voidaan arvioida tuloksia eri oletuksilla tai kontrolloida mahdollisia ei-tarkoituksellisia tekijöitä käyttämällä vaihtoehtoisia malleja. Lisäanalyysit eivät itsessään muuta primaarien analyysien perusteella tehtyjä päätelmiä, vaan antavat lisävaloa tulosten luotettavuudesta ja sovellettavuudesta.