Lisääntymisreitit

Lisääntymisreitit ovat tapoja, joilla eliöt lisääntyvät ja siirtävät perinnöllisen materiaalin seuraavaan sukupolveen. Ne voidaan jakaa pääasiallisesti seksuaalisiin ja aseksuaalisiin reitteihin, sekä joitakin välimuotoja sisältäviin strategioihin. Lisääntymisreitit vaikuttavat geneettiseen monimuotoisuuteen, sopeutumiskykyyn ja populaatioiden kehitykseen.

Seksuaalinen lisääntyminen edellyttää gamettien fuusioita, jolloin syntyy combo-perimältään monipuolisempia jälkeläisiä. Eläinten ja kasvien maailmassa seksuaalinen lisääntyminen toteutuu sekä sisäisessä hedelmöityksessä (hedelmöitys tapahtuu elimistön sisällä) että ulkoisessa hedelmöityksessä (hedelmöitys tapahtuu ympäristössä, esimerkiksi vedessä). Seksuaalinen lisääntyminen lisää geneettistä vaihtelua, mikä parantaa sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.

Aseksuaalinen lisääntyminen tapahtuu ilman gamettien fuusioa ja johtaa yleensä geneettisesti clonessisiiin jälkeläisiin. Menetelmiä ovat jakautuminen, itiöityminen, kasvullinen (vegetatiivinen) lisääntyminen ja fragmentaatio. Joillakin lajeilla esiintyy parthenogeneesiä, jossa naaras voi tuottaa jälkeläisiä ilman hedelmöitystä. Aseksuaaliset reitit ovat tehokkaita vakaassa ympäristössä, mutta ne voivat rajoittaa sopeutumista vaihtuvissa olosuhteissa.

Välimuotoiset reitit ja elämänkierron monimuotoisuus ovat yleisiä erityisesti kasveilla. Kasveissa voi esiintyä apomiksia ja alternation of generations -kiertoa, jossa sukupolvet voivat olla haploideja ja diploideja eri aikapisteissä. Yhteenvetona lisääntymisreitit kuvaavat, miten eliöt ovat kehittyneet turvaamaan lajinsa jatkumisen erilaisissa ympäristöolosuhteissa.