Linuxjärjestelmät

Linuxjärjestelmät viittaavat Linux-ytimeen (kernel) perustuvien käyttöjärjestelmien perheeseen. Näissä järjestelmissä Linux-ydin muodostaa ytimen, jonka päälle on rakennettu käyttäjätilan ohjelmistoa, usein GNU-projektin työkaluja. Linux on avoimen lähdekoodin projekti, jonka lisenssi (GPL) mahdollistaa tutkimuksen, muokkauksen ja jakelun. Ydintä ympäröivä kokonaisuus määrittelee käytännön jakelun: Linux-jakelut (distros) kuten Debian, Ubuntu, Fedora ja Arch tarjoavat kernelin lisäksi kirjastoja, sovelluksia sekä asennus- ja hallintatyökaluja, ja ne suunnataan erilaiseen käyttöön kuten palvelimille, työpöytäkäyttöön tai upotettuihin järjestelmiin.

Arkkitehtuuriltaan Linux on monoliittinen ydin, jonka päällä toimivat käyttäjätilan ohjelmistot ja kirjastot sekä sovellukset. Yleisimmät paketinhallinta- ja asennusjärjestelmät ovat Debianin dpkg/apt, Red Hatin rpm/dnf sekä Arch Linuxin pacman. Työpöytäympäristöjä ovat esimerkiksi GNOME, KDE Plasma ja XFCE, mutta myös kevyemmät vaihtoehdot. Yleisiä tiedostojärjestelmiä ovat ext4, btrfs ja XFS.

Suuria käyttötarkoituksia ovat palvelimet ja pilvi-infrastruktuuri sekä työpöydät ja upotetut järjestelmät. Linux tukee konttiteknologioita kuten Docker tai Podman sekä orkestrointia, esimerkiksi Kubernetes, sekä perinteistä virtualisointia KVM:n avulla. Turvallisuus koostuu käyttöoikeuksista, POSIX-ominaisuuksista sekä lisäsuojauksista kuten SELinux tai AppArmor.

Historia: Linuxin kehitys käynnistyi vuonna 1991, kun Linus Torvalds julkaisi ytimen avoimena projektina GNU-yleisöille. Projekti on sittemmin kasvanut monipuoliseksi, yhteisölliseksi ekosysteemiksi, jossa on satoja jakeluita ja tuhansia sovelluksia.