Likviditeettiä

Likviditeetti tarkoittaa kykyä muuntaa omaisuus nopeasti rahaksi sekä kykyä täyttää velvoitteet lyhyellä aikavälillä ilman kohtuuttomia kustannuksia. Se jaetaan usein omaisuuden likviditeettiin, markkinalikviditeettiin ja rahoituslikviditeettiin.

Omaisuuden likviditeetti kuvaa, miten helposti ja nopeasti jokin omaisuus voidaan realisoida käteiseksi ilman suurta arvonmenetystä. Tämä koskee erityisesti rahamarkkinavarallisuutta sekä arvopapereita, mutta myös varastoja ja saamisia. Mittareita ovat muun muassa nykyinen suhde (current ratio), nopeutettu suhde (quick ratio) sekä käteisaste (cash ratio).

Markkinalikviditeetti puolestaan kuvaa, miten suuria kauppojen volyymeja voidaan toteuttaa ilman merkittävää hintamuutosta. Keskeisiä mittareita ovat kaupankäyntivolyymi, tarjouksen ja kysynnän hinnan ero (bid-ask spread) sekä markkinasyvyys.

Rahoituslikviditeetti tarkoittaa kykyä hankkia rahaa ja täyttää päivittäiset velvoitteet. Kansainvälisessä sääntelyssä sitä arvioidaan muun muassa likviditeettikattavuusluvulla (LCR) sekä net stable funding ratio (NSFR), Basel III -säädösten vaatimuksina.

Likviditeetti on keskeinen tekijä rahoitusjärjestelmän vakaudessa. Matala likviditeetti voi nostaa rahoituskustannuksia, kaventaa taloudellista joustavuutta ja lisätä maksuvaikeuksia häiriötilanteissa.

Likviditeetin hallinta perustuu kassavirtojen suunnitteluun, stressitestaukseen, monipuolisiin rahoituslähteisiin sekä riittävään likvidiin reserviin. Keskuspankkien toiminta ja hätätilanteisiin varatut tukimuodot voivat tarjota lisävaraa.

On tärkeää huomata, että likviditeetti ei ole sama kuin vakavaraisuus tai kannattavuus: omaisuus voi olla arvokasta mutta vaikeasti realisoitavissa, ja toisaalta suurella likviditeetillä ei välttämättä ole korkeaa tuottoa.