Liimajäännösten

Liimajäännökset ovat jälkiä kiinnitys- tai sideaineista, joita esiintyy arkeologisilta, historiallisilta ja konservointitilanteilta ympäröivillä esineillä. Ne voivat löytyä puuesineistä, tekstiileistä, luiden ja keramiikan pinnoilta sekä rakennusten ja koneiden osista. Liimajäännösten tutkimus palvelee ymmärrystä vanhoista valmistusmenetelmistä, materiaalivalinnasta sekä korjaus- ja käyttötavoista.

Yleisimmät liima- ja sideaineet ovat eläinliima (eläinperäinen liima), kala- ja kaseiiniliima sekä luonnolliset polymeerit kuten pihka, lakka ja kasviuutteet. Näihin voidaan joskus yhdistää mineraaleja tai pigmenttejä, jotka paljastavat valmistus- ja korjausvaiheita sekä raaka-aineiden hankintaa.

Tutkimuksessa liimajäännöksiä analysoidaan sekä in situ että pieninä näytteinä. Keskeisiä menetelmiä ovat Fourier-Transform Infrared (FTIR) -spektroskopia, Raman-spektroskopia sekä kaasukromatografia-massaspektrometria (GC-MS, Py-GC-MS). Mikroskopia, elektronimikroskopia (SEM–EDS) sekä pigmentti- ja lipidianalyysit täydentävät tietoa. Näiden avulla pyritään määrittämään liiman tyypin, raaka-aineet ja mahdolliset lisäaineet sekä ajoitusvaiheet.

Liimajäännösten tulkinta voi paljastaa, miten esine on valmistettu tai korjattu sekä mitä materiaaleja ja kiinnitysmenetelmiä on ollut käytössä. Ne voivat heijastaa teknologian ja käsityötapojen muutoksia sekä kulttuurisia käytäntöjä. Konservointi- ja tutkimuskäytännöt korostavat näytteenottoa ja säilyttämistä siten, että liimajäännökset eivät vaurioitu.