Liikkumattomuuteen

Liikkumattomuuteen viitataan tilaan, jossa yksilö ei pysty liikkumaan tai liikkuu vain erittäin rajoitetusti. Termiä käytetään erityisesti kliinisessä kontekstissa kuvaamaan immobility-tilaa ja siihen liittyviä komplikaatioita. Tila voi olla tilapäinen tai pitkäkestoinen, ja illatiivimuotoa käytetään kuvaamaan siirtymää immobiliin tilaan.

Syyt ja taustat ovat moninaisia: loukkaantumiset ja selkäydinvammat, aivohalvaus, krooniset neurologiset sairaudet (esim. ALS, MS), postoperatiivinen lepo, vakavat infektiot, kipu sekä yleinen heikkous ja ikääntyminen. Myös pitkäaikainen sairaalahoito tai hengitys- ja kivunhoidon tarpeet voivat johtaa liikkumattomuuteen.

Seuraukset voivat olla huomattavia: lihasmassan ja voiman menetykset, nivelten jäykistyminen, luun resorptio ja osteoporoosi, painehaavat, hengitys- ja keuhkokuumeen riski sekä verenkiertohäiriöt kuten syvä laskimotukos. Lisäksi liikkumattomuus voi heikentää suoliston ja virtsationgelmia sekä vaikuttaa mielenterveyteen, motivaatioon ja sosiaalisiin suhteisiin, jolloin toimintakyky vähenee ja elämänlaatu kärsii.

Ennaltaehkäisy ja hoito keskittyvät mahdollisimman varhaiseen mobilisointiin ja aktiiviseen liikkumiseen, fysioterapian ja harjoitteiden sekä apuvälineiden käyttöön. Tärkeitä ovat vuoteessa tehtävien siirtymien sekä ihon, nesteytyksen ja ravitsemuksen huomiointi. Moniammatillinen hoito ja yksilöllinen kuntoutussuunnitelma auttavat palauttamaan mahdollisimman suuren toimintakyvyn.