Liikeparadigmoja

Liikeparadigmoja (monikko) on käsite, jota käytetään suomalaisessa liiketoiminta- ja yhteiskuntatieteen kirjallisuudessa kuvaamaan vallitsevien toimintatapojen, arvojen ja oletusten kokonaisuutta, joka määrittää millaisia liiketoimintamalleja ja talouden toimintoja pidetään hallittavina tai perusteltavina tietyllä aikakaudella. Termi on saanut vaikutteita Kuhnin paradigman käsitteestä, jonka mukaan tieteelliset ja käytännön alat rakentavat tutkimusta ja toimintaa ohjaavia oletuksia.

Liikeparadigmoja analysoidaan, kun halutaan ymmärtää miten järjestelmät muuttuvat. Siirtymät voivat koskea tuotanto- ja arvoketjujen järjestäytymistä, palvelulähtöisyyttä, digitaalista dataohjautuvuutta, alustataloutta ja kestävän kehityksen vaatimuksia. Paradigman muutos on usein monitahoinen ja sisältää teknisiä, organisatorisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä sääntelyn muutoksia.

Esimerkkejä liikeparadigmoista: tuotantokeskeinen paradigma, palvelu- ja asiakaslähtöinen paradigma, digitaalinen/dataohjautuva paradigma, alustatalouden paradigma sekä kestävyys- ja kiertotalousparadigma. Käytännössä näiden joukkojen painotukset voivat vaihdella maittain ja toimialoittain.

Käsite on hyödyllinen työkalu strategian ja politiikan analysoinnissa, mutta sitä on arvosteltu sen tulkinnan vetovoimaisuuden ja empiirisen todentamisen rajoitusten vuoksi. Sen soveltaminen edellyttää kontekstuaalista ja järjestelmällistä analyysiä. See also paradgima, liiketoiminta, kiertotalous, alustatalous.