Liikeanalyysi

Liikeanalyysi viittaa liikkeen mittaamisen ja analysoinnin järjestelmälliseen tutkimukseen. Se kattaa sekä ihmisen liikkeet että mekaanisten järjestelmien liikkeet, ja se on keskeinen ala biomekaniikassa, urheilutieteessä, rehabilitaatiossa, ergonomiassa, robotiikassa, tietokonenäössä ja animaatiossa.

Menetelmät: Yleisimmät lähestymistavat ovat optinen liikemittaus (merkkipohjainen ja merkkivapaa), inertian mittausyksiköt (IMU), sekä videopohjainen asennon estimointi ja piirteiden seuraaminen. Kalman-suodattimet, probabilistiset mallit ja syväoppimiseen perustuvat menetelmät ovat tehostaneet liiketilan ja toiminnan tunnistusta.

Sovellukset: Liikeanalyysi tukee kävelyn ja nivelten liikkuvuuden analysointia sairauksien ja vammojen diagnosoinnissa sekä kuntoutuksessa, parantaa urheilusuorituksia ja työergonomiaa sekä työturvallisuutta. Lisäksi sitä käytetään animaatiossa, elokuvanteossa, virtuaalitodellisuudessa ja robotiikassa.

Haasteet: Datan laatu ja yksityisyys, merkkien katoaminen ja kalibroinnin vaativuus, sekä standardointiin liittyvät epävarmuudet. Lisäksi laskennalliset vaatimukset ja käytettävyyyskysymykset voivat rajoittaa sen soveltamista arkipäiväisessä käytössä.

Historia ja kehitys: Liikeanalyysi juontaa juurensa videoanalyysiin biomekaniikassa; optiset liikemittausjärjestelmät yleistyivät 1980- ja 1990-luvuilla, ja merkkivapaat sekä tekoälypohjaiset menetelmät ovat lisänneet kyvykkyyksiä 2010-luvulta alkaen.