Lihaskudoksen

Lihaskudos on kehon kudos, joka kykenee supistumaan ja tuottamaan voimaa sekä liikettä. Se jaetaan kolmeen päätyyppiin: luustolihas (luustolihas), sileälihaskudos ja sydänlihas.

Luustolihas eli luustolihas koostuu pitkistä, putkimaisista lihassoluista, joita kutsutaan lihassyiksi. Solut ovat yleensä monisytisiä ja niiden sisällä on sarkomeerien muodostama järjestäytynyt rakenne, mikä näkyy lihaksen poikkijuovaisuutena. Lihas kiinnittyy luihin jänteiden kautta ja liikkeet syntyvät, kun motoriset nervot saavat lihaksen supistumaan. Energiaa lihas käyttää sekä aerobisesti että anaerobisesti riippuen rasituksen laadusta ja kestosta.

Sileälihaskudos löytyy verisuonista sekä monista elimistä kuten ruoansulatuskanavasta, hengitysteistä, virtsateistä ja maha-suolikanavasta. Solut ovat ohuita ja soikeita, useimmiten yksitumaisia. Sileälihassolut supistuvat hitaasti ja pitkään, ja niiden toiminta on yleensä automaattisen (autonomisen) hermoston hallitsemaa. Tämä kudos säätelee elintoimintoja, kuten verenpaineen, ruuansulatuksen ja ilman virtausta.

Sydänlihas sijaitsee sydämessä ja koostuu haarautuvista soluista, jotka muodostavat yhtenäisen verkkosillan. Solut ovat striatoituja ja niillä on interkalaarisia palkkeja, jotka mahdollistavat nopean ja koordinoinnin impulssin siirron. Sydänlihaksen supistus on tahdonalaista kuitenkin rytmistä ja jatkuvaa, ja sen tehokkuus riippuu runsasta mitokondrioiden määrästä sekä hapenkulutuksesta.

Lihaskudoksen kyky uudistua vaihtelee: skeletolihaksen korjaus ja kasvu tapahtuvat pääosin satelliittisolujen kautta, sydänlihaksen regeneraatio on rajallinen ja sileälihaskudos uudistuu yleensä hieman paremmin.