Lihankäyttö

Lihankäyttö tarkoittaa lihasten aktivoitumista ja hyödyntämistä liikkeessä sekä levossa. Se kuvaa kykyä liikkua, ylläpitää asentoja, tarttua esineisiin ja suoriutua päivittäisistä tehtävistä. Lihankäytön määrä ja laatu voivat muuttua iän, sairauksien tai vammojen myötä, ja sen arviointi sekä kehittäminen ovat keskeisiä fysioterapian ja kuntoutuksen tavoitteita.

Fysioterapiassa lihankäyttö pyritään ohjattuun, asteittaiseen palauttamiseen ja ylläpitämiseen. Käytännössä kyse on tarkoituksellisesta harjoittelusta, jossa huomioidaan kivun taso, toimintakyky ja turvallisuus. Harjoittelun lajeja ovat isometriset, konsentriset ja eccentriset lihastyöt sekä funktionaaliset tehtävät, joita potilas kohtaa arjessa tai työssä. Tavoitteena on lihasvoiman, kestävyyden, koordinaation ja motorisen hallinnan parantaminen sekä lihasten kontrollin paraneminen liikkeissä.

Arviointi ja harjoitusohjelman suunnittelu perustuvat sekä objektiivisiin mittauksiin (esim. lihasvoima, nivelakselin hallinta) että potilaan itsearviointiin. Ohjelma räätälöidään yksilöllisesti ja noudattaa progression periaatetta: kuormitus, palautuminen, toistojen määrä sekä harjoittelun laatu suunnitellaan siten, että tavoitteet saavutetaan ilman liiallista rasitusta.

Käytännössä lihankäyttö liittyy sekä kliiniseen hoitoon että urheiluun. Ammattilaiset, kuten fysioterapeutit ja toimintaterapeutit, tukevat potilasta liikkumiskyvyn palauttamisessa ja päivittäisten toimintojen hallinnassa, sekä neuvoo optimaalisen lihasaktivaation ja liikemallien harjoittelussa.