Lihankulutus

Lihankulutus tarkoittaa ihmisten syömien eläinperäisten lihojen määrää ja koostumusta ravinnossa. Yleisesti mukaan lasketaan punainen liha (nauta, sika, lammas) sekä siipikarja; kalaa käsitellään usein erikseen ruokaketjun osana. Lihankulutusta voidaan tarkastella sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että yksilöllisen ruokavalion osana.

Maailmanlaajuisesti lihankulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta maittain suuret erot ovat pysyneet. Kehittyneissä maissa per capita -kulutus on korkea, kun taas monissa kehitysvaiheen maissa kasvava kysyntä näkyy hitaammin. Kansainväliset keskustelut ovat lisänneet kiinnostuksen kohtuulliseen ja kestävämpään lihankulutukseen, ja vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, kuten kasvipohjaisia tuotteita ja kultivointilihaa, tutkitaan ja käytetään yhä yleisemmin.

Ravitsemuksellisesti liha on merkittävä proteiinin, rautaa ja B12-vitamiinin lähde, mutta liiallinen punaisen lihan ja prosessoidun lihan nauttiminen on yhdistetty terveysriskeihin. Monipuolinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti kasviksia, voi korvata osan liha-annoksista.

Ympäristövaikutukset: tuotanto aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, vesivarojen käytön, maankäytön ja biodiversiteetin muutoksia sekä rehupitoisen tuotannon haasteita. Eläinten hyvinvointi, antibioottien käyttö ja resurssitehokkuus ovat aktiivisia keskusteluaiheita.

Politiikka ja kuluttajat: ruokavalio-ohjeet, vero- ja tukipolitiikka sekä julkiset kampanjat voivat ohjata lihankulutusta kohti kestävämpiä vaihtoehtoja. Tulevaisuudessa lihankulutuksen rakenne riippuu sekä teknologian kehityksestä että kuluttajien arvoista.