Leksikaaliset

Leksikaaliset ovat kielitieteellinen termi, jolla viitataan kielen sanaston semanttista sisältöä kantaviin yksiköihin. Termiä käytetään kuvaamaan sanoja ja morfeemeja, joilla on merkittävä, sisällöllinen sanoma, toisin kuin kieliopilliset tai toiminnalliset ilmaisut, joiden päätehtävänä on ilmaista kieliopillisia suhteita.

Leksikaaliset sanat muodostavat sanaston avoimen luokan: substantiivit, verbit, adjektiivit ja adverbit sekä lukusanat ja muut semanttista sisältöä kantavat ilmaukset. Niiden muoto voi taipua ja taivua siten, että syntyy erilaisia taivutusmuotoja, aikamuotoja tai luokkarajojen yhdistelmiä, mutta niillä on pääasiallinen tehtävä välittää merkitys. Leksikaalisuutta vahvistavat usein uusien sanojen muodostaminen sekä lainasanojen käyttöönotto, kun kieli laajentaa sanastoaan.

Kielessä on perinteinen jako leksikaalisiin ja grammatikkaalisiin (kieliopillisiin) yksiköihin: grammatikkaaliset sanat toimivat pääasiassa syntaktisten suhteiden ilmaisussa, eivätkä välttämättä sisällöltään rikasta; esimerkkejä ovat konjunktiot, pronominit sekä partikkelit. Joissain kielissä ja konteksteissa sana voi kuitenkin olla sekä leksikaalinen että funktionaalinen riippuen tehtävästä.

Leksikaaliset sanat ovat keskeisiä sanaston kehityksessä ja sisällön viestimisessä. Ne mahdollistavat uuden sanaston syntymän, sananmuodostuksen sekä kielen kuvauksen sekä historiallisen että nykyisen kielen käyttökontekstin valossa.