Leikkokukkia

Leikkokukkia ovat kukkia, joiden varret leikataan ja joita käytetään kukka-asetelmiin, maljakkoihin ja muihin koristeisiin. Ne on tarkoitettu nautittavaksi leikatussa muodossa, eikä niinkään syötäviksi tai pysyvästi istutettaviksi kasveiksi. Leikkokukkien valinta ja käsittely vaikuttavat niiden säilyvyyteen sekä visuaaliseen vaikutelmaan jälkikäytössä.

Yleisimmät leikkokukat ovat ruusut, tulppaanit, gerberat, neilikat, liljat, krysanteemit sekä alstroemeria. Lisäksi käytetään usein gladiolaa, freesiaa ja orkideoita. Leikkokukkia viljellään sekä kotimaassa että ulkomailla; suurimmat tuotantomaat ovat Hollanti sekä Kolumbia ja Ecuador. Suomessa leikkokukkien tuonti on yleistä, ja kotimaisessa tuotannossa painottuvat erityisesti kasvihuoneympäristöt sekä sesongin mukaan vaihtelevat lajikkeet.

Keruu ja käsittely: Leikkaus tehdään yleensä aamulla, jolloin nestejako on parhaimmillaan. Varret leikataan viistoon, alimmat lehdet poistetaan, ja kukat käsitellään puhtaalla vedellä sekä mahdollisella kukka-ruokaliuoksella. Leikkokukille asetetaan huolellisesti vettä ja ne pakataan ja kuljetetaan tarkoitukseen soveltuvissa astioissa.

Elinikä ja hoito: Jotta leikkokukilla säilyisi mahdollisimman kauan, ne tulisi pitää viileässä, suojassa suorasta auringonvalosta ja vedessä. Päivittäinen vedenvaihto sekä varren uudelleenleikkaus noin 2–3 päivän välein pidentävät kukkien elinkaarta. Kukka-ruokaa käytettäessä niiden säilyvyys paranee.

Tuotanto ja ympäristö: Leikkokukkien tuotanto vaatii vettä, lannoitteita ja logistiikkaa. Ympäristöystävälliset viljely- ja kuljetusmenetelmät sekä vastuulliset sertifioinnit ovat yleistyneet, ja kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota kestävyyteen.