Lasityypit

Lasityypit ovat laserlaitteiden yleinen luokittelu, joka perustuu käytettyyn kasvuaineeseen (gain medium) ja emitterointitapaan. Yleisimmät ryhmät ovat kaasulaserit, kiinteäaine-laserit, dye-laserit sekä diodilaserit. Kuitulaserit muodostavat kiinteäaine-laserien alaryhmän, jossa kasvuaine on dopattu kuituun. Eksimerilaserit sekä free-electron -laserit ovat erikoistapauksia, joita käytetään erityisissä sovelluksissa.

Lasereita voidaan luokitella niiden toiminnon mukaan myös emittoivan säteen tilan perusteella: jatkuva- eli CW-laser sekä pulssilaserit. Pulssilaserit voivat olla Q-kytkettyjä, mode-locked tai muita pulssimuotoja, joilla on erilaiset aikakuvioima ja toistoaika.

Kaasulaserit käyttävät kaasuseoksia kasvuna; tyypillisiä esimerkkejä ovat CO2-laser (infrapunaa noin 9,6–10,6 μm), He-Ne -laser (632,8 nm) sekä argon- ja krypton-laserit, jotka tuottavat useita värilähtiä valossa. Kiinteäaine-laserit hyödyntävät kiinteää kasvuaineetta, kuten Nd:YAG (1064 nm), Er:YAG (2940 nm) ja Ti:sapphire (laaja tunnettavuus noin 650–1100 nm). Dye-laserit ovat nestemäisiä väriainepohjaisia ja tunnettua laajaa aallonpituusaluetta varten. Diodilaserit ovat kompakteja ja niitä käytetään sekä suoraan emittoivänä lähteenä että pumppulaitteina; ne kattavat usein näkyvästä infrapunaan. Kuitulaserit ovat kiinteäaine-laserien alaluokka, jossa koelta kasvuaine on dopattu kuituun; ne mahdollistavat korkean tehon ja hyvän vakauden. Eksimerilaserit tuottavat UV-säteilyä (esim. 193 nm, 248 nm). Free-electron-laserit ovat suuria tutkimuslaitteita, joiden säteily on laajasti säädettävissä ja teho kohdekohtaisesti hyvin suuri.

Sovellukset kattavat teollisuuden materiaalin käsittelyn, lääketieteen ja silmäkirurgian, tutkimuksen sekä viestinnän. Valinta riippuu halutusta aallonpituudesta, tehosta, pulssin ominaisuuksista ja kohdeainemateriaalista. Turvallisuus sekä asianmukaiset suojavarusteet ovat olennaisia kaikissa laserkäytöissä.