Eksimerilaserit

Eksimerilaserit ovat eräs lasertyyppi, joka tuottaa ultraviolettivaloa lyhyillä pulssilla. Nämä laserit käyttävät kaasuseosta, joka sisältää eksimeerejä eli väliaikaisia molekyylejä, jotka syntyvät kahden eri kaasun atomien tai molekyylien välisestä vuorovaikutuksesta. Eksimerilaserit ovat tunnettuja korkeasta energiansiirtokapasiteetistaan ja niitä käytetään monilla alueilla, kuten lääketieteessä, teollisuudessa ja tutkimuksessa.

Eksimerilaserien toimintaperiaate perustuu kaasuseoksen sähköiseen purkautumiseen, joka aiheuttaa eksimeerien muodostumisen. Kun eksimeerit hajoavat, ne vapauttavat ultraviolettivaloa, joka on täsmälleen sen aallonpituuden, joka halutaan käyttää. Yleisimmin käytetyt eksimerikaasuseokset ovat argoni-fluoridi (ArF), krypton-fluoridi (KrF), ksenon-fluoridi (XeF) ja argoni-klooridi (ArCl). Näiden seosten tuottamat aallonpituudet vaihtelevat noin 157–351 nanometrin välillä.

Lääketieteessä eksimerilaserit ovat erityisen arvostettuja silmälääketieteessä, kuten lasiksen poistossa ja sarveiskalvon muovaamisessa (PRK). Niiden korkea tarkkuus ja kyky poistaa kudosta kerroksittain tekevät niistä sopivia silmän pinnan korjaamiseen. Teollisuudessa eksimerilaserit käytetään muun muassa mikroskooppisten rakenteiden leikkaamiseen ja pintojen muovaamiseen, kuten piisubstraattien litografisessa prosessissa.

Eksimerilaserien etuja ovat korkea pulssiteho, lyhyt pulssikesto ja tarkka valonohjaus. Niiden haittapuolena on kuitenkin korkea kustannus sekä vaativat huolto- ja turvallisuusvaatimukset, kuten ultraviolettivalon haitallisuuden vuoksi. Turvallisuussyistä eksimerilaserien käyttö edellyttää asianmukaista suojavarustusta ja työskentelyä suljetuissa tiloissa.