Lasertyypistä

Lasertyypistä viittaa laserlaitteiden erilaisiin luokkiin sen mukaan, mikä on aktiivi väliaine ja millainen rakenne laserissa käytetään. Luokitus auttaa ymmärtämään valon ominaisuuksia kuten aallonpituutta, tehoa, beamin laatua sekä käyttöalueita. Yleisimmät tyypit ovat kaasulaserit, kiinteässä tilassa olevat laserit, puolijohdelaserit ja kuitulaserit. Lisäksi ovat värilasereiden ryhmät sekä ultrafast– eli erittäin lyhyiden pulssien laserit.

Kaasulaserit käyttävät aktiivia väliaineena kaasuseosta. Tunnetuimpia ovat CO2-laserit, joita hyödynnetään leikkauksessa ja hitsauksessa sekä materiaaleihin kohdistuvassa käsittelyssä, sekä HeNe-laserit, jotka tarjoavat kohtuullisen tehon ja näkyvän valon. Kiinteässä tilassa olevat laserit sisältävät esimerkiksi Nd:YAG-, Ti:sapphire- ja ruby-lasersovelluksissa, joissa on usein korkea tehon ja hyvän beam-laadun yhdistelmä. Eräät kiinteäaineet kuten Er:YAG ovat hyödyllisiä lääketieteessä ja erikoissovelluksissa.

Puolijohdelaserit (diode-lasers) ovat pienikokoisia, tehokkaita ja kustannustehokkaita, ja niitä käytetään laajalti sekä yksittäisinä lähteinä että yhdessä muiden laserien kanssa. Kuitulaserit muodostavat kehittyneen konfiguraation, jossa valonlähde on diodipumpattu kuitu, tarjoten hyvän tehon ja joustavan käytön erityisesti materiaalin käsittelyssä sekä teollisuudessa. Värilasereita käytetään, kun aallonpituuden säätö ja laaja tunnettavuus ovat tarpeen, ja ultrafast-laserit tuottavat erittäin lyhyitä pulssia tutkimus- ja materiaalinkäsittelytarkoituksiin.

Laserlajit valitaan sovelluksen mukaan ottaen huomioon aallonpituus, teho, beam quality, kustannukset ja huoltotarpeet. Historian alkuvaiheissa 1960-luvulla kehitetty ruby-laser tarjosi sysäyksen, ja myöhemmin diodi- sekä kuitulaserien kehitys ovat laajentaneet mahdollisuuksia käytännön sovelluksissa.