Laparoskooppinen

Laparoskooppinen tarkoittaa laparoskopian eli vatsanontelon tähystämisen avulla tehtyä kirurgista tai diagnostista toimenpidettä. Laparoskooppi on ohut kamera, joka asetetaan pieniin viiltoihin, ja sen avulla kirurgi näkee sisäelimet monitorilta. Samalla viillot mahdollistavat pienikokoisten kirurgisten instrumenttien käytön; toimenpiteet voivat olla sekä diagnostisia että leikkausvaiheessa tapahtuvia.

Tekniikka perustuu minimoituihin haavoihin: potilas on yleensä nukutettu, ja vatsan ontelo täytetään hiilidioksidikaasulla työtilan luomiseksi. Porttien kautta kulkevat instrumentit ja laparoscope mahdollistavat näön ja työtilan koordinoinnin. Läpileikkausten pituus ja laajuus vaihtelevat toimenpiteen mukaan, ja joissain tapauksissa voidaan palautua avoin leikkaus (laparotomy) kiireellisesti.

Lapasokoppisia toimenpiteitä käytetään monilla aloilla. Keskeisiä sovelluksia ovat sappirakon poistaminen (cholecystectomia), umpisolmun tulehduksen hoito (appendektomia), tyräleikkaukset sekä erilaisten gynekologisten toimenpiteiden, kuten sterilisaatioiden ja joissakin tapauksissa munasarjojen tai kohdun poistohyödyllisyydet. Myös monia haava- ja suoliston tutkimuksia sekä joitakin syöpäkirurgiaan liittyviä toimenpiteitä tehdään laparoskooppisesti.

Hyödyt verrattuna avoleikkauksiin (laparotomia) yleensä ovat pienemmät arvet, vähemmän kipua, lyhyempi toipumisaika ja nopeampi sairaalasta kotiutuminen. Rajoituksena ovat potilaskohtaiset eikä aina soveltuvat kaikki sairaudet; komplikaatioihin kuuluvat verenvuoto, injuriot sisäelimiin sekäinfektio ja toisinaan joudutaan siirtymään avoin leikkaus.

Laparoskopian kehitys alkoi 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja moderni kehittyminen kiinnittyi 1980-luvulle ja 1990-luvun laajaan käyttöönottoon sekä erilaisten leikkaustekniikoiden kehittymiseen.