Lajikäsitteestä

Lajikäsitteestä käytetään tieteellisessä keskustelussa useita eritasoisia määritelmiä siitä, mitä laji tarkoittaa. Yleisimmin viitataan kykyyn lisääntyä ja tuottaa hedelmällisiä jälkeläisiä sekä elää yhdessä populaatiossa. Eri koulukunnat korostavat erilaisia piirteitä: biologista, morfologista, fylogeneettista ja ekologista näkökulmaa. Biologinen lajikonsepti (Ernst Mayr) painottaa lisääntymisen esteitä muiden ryhmien kanssa, mutta se ei sovi aseksuaalisille, fossiililajeille eikä mikrobien maailmaan.

Morfologinen lajikonsepti määrittelee lajin sen morfologisten piirteiden perusteella: yksilöt, jotka näyttävät samanlaisilta ja joiden rakenne on erottuvasti erilainen populaatiossa. Tämä on ollut keskeinen fossililajien luokittelussa, mutta se voi epäluotettavasti erottaa lajit, joilla on samanlaiset ulkoiset piirteet tai suuri sisäinen vaihtelu.

Fylogeneettinen eli geneettinen lajikonsepti määrittelee lajin yhteisen kantamuodon ja diagnosoituvat geneettiset erot sekä kehittyneet ominaisuudet. Tämä näkökulma korostaa evolutiivista suhdetta ja soveltuu sekä elävien että kuolleiden lajien rajojen määrittämiseen. Se perustuu jatkuvasti kehittyvään DNA- ja molekyylidataan, ja usein johtaa todistettavien kladogrammien käyttöön lajien rajojen asettamisessa.

Ekologinen lajikonsepti pitää lajit erillisinä sopeutumisrakenteidensa ja ekologisten tarpeidensa perusteella: erilaisten elinympäristöjen, resursseja käyttävän sekä erilaiset roolit ekologisessa yhteisössä. Nykyään monissa järjestelmissä käytetään integroidun tai monilähteisen taksonomian lähestymistapaa, jossa yhdistetään morfologia, genetiikka, ekologinen data sekä käyttäytyminen lajin rajojen määrittämiseksi. Tämä auttaa ratkaisemaan rajakysymyksiä etenkin monimuotoisissa ryhmissä ja mikrobiologisissa tapauksissa.