Laiteorientoituneisuutta

Laiteorientoituneisuutta tarkoitetaan ilmiötä, jossa yksilön toiminta ja huomio kytkeytyvät läheisesti laitteisiin ja niiden tarjoamiin palveluihin. Se kuvaa suuntausta, jossa laite on keskeinen referenssi ihmisen arjessa, työssä ja vuorovaikutuksessa—ei niinkään itse tehtävä tai sisältö, vaan se, miten laite mahdollistaa ja rajoittaa sen toteutuksen.

Termi on näkyvä keskusteluissa, joissa tarkastellaan digitaalisen hyvinvoinnin ja HCI:n (informaatioteknologian) dynamiikkaa. Laiteorientoituneisuus liittyy laiteekosysteemeihin, ilmoituksiin ja personointiin, jotka muokkaavat huomion hallintaa ja ajan käyttöä. Se voi viitata sekä yksilön preferensseihin että organisatorisiin käytäntöihin, joissa laiteympäristö sanelee työskentelyn reittejä ja vuorovaikutuksen muotoja.

Ilmiö ilmenee esimerkiksi jatkuvana ilmoitusten seuraamisena, monitoiminnallisuudesta johtuvana huomion hajaantumisena sekä laitteiden kautta tapahtuvana sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoutumisena. Hyötyjä voivat olla nopea pääsy tietoihin ja palveluihin sekä vaivaton yhteydenpito, kun taas haittoja voivat olla keskittymiskyvyn heikkeneminen, riippuvuus ekosysteemeistä ja yksityisyyden sekä yksilöllisen hallinnan tunteen heikkeneminen.

Tutkimuksessa laiteorientoituneisuutta voidaan mitata havainnoin, itsearviointikyselyin, päiväkirjojen avulla sekä käyttödata-analyysillä. Tutkimus pyrkii ymmärtämään, miten ilmiö kehittyy ja miten se vaikuttaa hyvinvointiin, viestintään ja tuottavuuteen eri konteksteissa.

Laiteorientoituneisuus liittyy läheisesti laitekeskeiseen suunnitteluun sekä käyttöä korostaviin käytäntöihin, mutta sitä voidaan tarkastella erillisenä ilmiönä, joka kuvaa käyttäjän ja teknologian välistä symbioosia. Kritiikkiä kohdistuu termin määritelmän epäselvyyteen ja kontekstisidonnaisuuteen sekä siihen, miten laaja ilmiö ylitetään käyttötapojen ja teknologian kehittymisen myötä.