Laiteinfektioihin

Laiteinfektioihin viitataan infektioihin, jotka ovat yhteydessä potilaan käyttämään tai pysyvästi asennettuun lääketieteelliseen laitteeseen. Esimerkkejä ovat keskuslaskimokateterit, virtsakatetrien, ortopediset implantit ja proteetit, tahdistimet sekä muut invasiiviset laitteet ja haavoihin liittyvät dreneerit. Näissä infektioissa bakteerien ja joskus sienten biofilmi muodostuu laitteen pinnalle, mikä voi tehdä hoidosta haasteellista ja johtaa kroonistuneisiin infektion muotoihin.

Riskitekijöitä ovat laitteen pitkäaikainen käyttö, ikä, immuunipuolustuksen heikkeneminen, diabetes, aiemmat infektio tai antibioottivalmisteiden aiempi käyttö sekä korkea sairastavuus. Infektioiden esiintyvyys riippuu suuresti laitteen tyypistä, käytön kestosta ja hoitopaikan olosuhteista.

Yleisimmät etiologiset mikro-organismit ovat stafylokokit ( erityisesti Staphylococcus epidermidis ja Staphylococcus aureus, myös MRSA), Enterobacterales, Pseudomonas aeruginosa sekä joissain tapauksissa Candida-sienet. Biofilmin muodostuminen laitteen pinnalle tekee bakteerien ja sienten vastustuskyvyn antibiooteille yleiseksi ongelmaksi.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä laboratoriokokeisiin. Veriviljelyt ja laitteen poistamisesta tai sen pinnasta otetut kulttuurit auttavat osoittamaan infektion luonteen. Kuvantaminen (esim. ultraäänet, CT, PET) ja biofilmin näyttäminen voivat tukea diagnoosia.

Hoito vaatii usein sekä antibioottivalinnat että kirurgista tai teknistä interventiota laitteen poistamisen tai uusimisen yhteydessä. Hoidosta vastaavat usein moniammatillinen tiimi sekä infektiolääkäri. Ennaltaehkäisyyn kuuluu huolellinen aseptinen käsittely, varhaisen laitteen käytön rajoittaminen ja asianmukainen laitteen hoito sekä seuranta.