sairastavuus

Sairastavuus tarkoittaa taudin tai sairastamisen yleisyyttä väestössä. Se kuvaa sairaina olevien osuutta väestöstä tiettynä aikana tai tietyn ajanjakson ajan, ja voi kohdistua tiettyyn tautiin tai kaikkien tautien sairastavuuteen. Sairastavuus eroaa ilmaantuvuudesta (uusia tapauksia lyhyellä aikavälillä) sekä kuolleisuudesta; sairastavuus yhdistää sekä sairastuneiden määrän että sairauden keston. Tämän vuoksi sairastavuus riippuu sekä sairauksien esiintyvyydestä että niiden keskimääräisestä kestosta.

Yleisimmät mittarit ovat hetkellinen sairastavuus ja ajallinen sairastavuus sekä elinikäinen sairastavuus. Taudittain sairastavuus voidaan esittää suhteessa väestöön esimerkiksi per 1 000 tai per 100 000 asukasta. Lisäksi voidaan käyttää yleisluontoisempia mittareita, kuten sairaspoissaolopäiviä tai sairastavuuden kokonaiskuormitusta mittaavia arvoja. Aineistoina käytetään väestötutkimuksia, terveysviranomaisten tilastoja sekä sairaspoissaolotietoja.

Sairastavuustietojen käyttöön kuuluu terveydenhuollon palvelujen tarvearviointi, työvoiman suunnittelu, ennaltaehkäisevien toimenpiteiden priorisointi sekä seuranta ja vertailu alueittain tai maiden välillä. Rajoitteita ovat erilaisten sairauksien määritelmät, itsearvioon perustuva virhe, lievän sairauden alidiagnoosit sekä pääsyyn ja raportointiin liittyvät vaihtelut kulttuurissa ja järjestelmissä.

Sairastavuus on keskeinen käsite epidemiologiassa ja kansanterveydessä, sillä se heijastaa sekä sairastuneiden määrää että sairauden vaikutusta väestöön.