Lainsäädäntömenettelyt

Lainsäädäntömenettelyt ovat säädösten valmistelun, käsittelyn ja voimaan saattamisen käytäntöjä, joiden kautta oikeusnormeja luodaan. Niihin sisältyy aloitteen saaminen, esityksen laatiminen, lausuntokierrokset sekä lopullinen hyväksyminen ja voimaantulo. Menettelyt voivat hieman vaihdella maittain, mutta niille on tyypillistä useamman vaiheen ketju.

Aloite ja valmistelu: Lainsäädäntö alkaa yleisimmin hallituksen esityksenä, mutta myös kansanedustajat tai kansalaiset voivat tehdä aloitteen. Esitys laaditaan asianomaisen viraston tai ministeriön työryhmässä, ja sille kerätään lausuntoja sekä kuullaan sidosryhmiä.

Käsittely: Esitys etenee lainsäädäntöelimessä, usein valiokuntien käsittelyyn, jossa pykälien yksityiskohdat arvioidaan, muutetaan ja hyväksytään. Täysistunnoissa käydään lopullinen keskustelu ja äänestys. Hyväksyntä vaatii kyseisen järjestelmän mukaisen enemmistön, ja päätöksen jälkeen lakia valmistellaan edelleen voimaanastettavaksi.

Voimaantulo ja julkaisu: Laki tulee voimaan julkaisun jälkeen ja sen voimaantulo voidaan säätää erikseen tai tapahtua tietyn ajankohdan myötä. Julkaisu tapahtuu virallisessa säädöskokoelmassa tai vastaavassa virallisessa julkaisussa, jonka kautta laki tulee tunnetuksi ja sitovaksi.

Tyypit ja erityispiirteet: Lainsäädäntöön kuuluu tavalliset lait, perustuslait ja delegoitu lainsäädäntö, kuten asetukset. Erilaiset järjestelmät voivat sisältää kiireellisiä menettelyjä sekä mahdollisuuksia kansalaisaloitteisiin, jotka voivat kiinnittää huomiota tiettyihin oikeusnormeihin.