lainsäädäntöelimessä

Lainsäädäntöelin on valtiossa tai kunnallisessa yhteisössä toimiva elin, jonka keskeinen tehtävä on laatia, keskustella ja säätää lakeja sekä valvoa niiden toimeenpanoa. Lainsäädäntöelimet voivat olla yksikamarisia tai kaksikamarisia, ja niiden jäseniä valitaan yleensä vaalein tai muulla säädöksellä. Niillä on lisäksi rooleja kuten julkisen talouden ohjaaminen ja hallituksen toiminnan sekä lakien noudattamisen valvonta.

Lainsäädäntöelimen toiminta pohjautuu perustuslakiin tai vastaaviin lainsäädäntöihin. Sen tehtäviin kuuluu lakiehdotusten käsittely ja hyväksyminen, usein myös muutosehdotusten tekeminen sekä budjetin hyväksyminen. Valmistelu tapahtuu tavallisesti valiokuntien työskentelyn kautta, ja lakiehdotukset käyvät läpi useita käsittelyvaiheita ennen lopullista äänestystä. Lainsäädäntöelin toimii vuorovaikutuksessa hallituksen kanssa; hallitus voi tehdä esityksiä, joita elin käsittelee, muokkaa ja lopulta hyväksyy.

Lainsäädäntöelimen päätökset heijastuvat suoraan lainsäädännön sisällön sekä julkisen vallan käytön rajoihin. Yleensä elinten toiminta on osa oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista, jossa lait säädetään demokraattisesti edustetun väestön etujen mukaisesti ja niiden noudattamista valvotaan.

Esimerkkinä Suomen lainsäädäntöelimestä toimii Eduskunta, joka on yksikamarinen parlamentti. Sen 200 kansanedustajaa valitaan suhteellisen vaalitavan perusteella. Eduskunta säätelee lakeja, hyväksyy valtion talousarvion sekä valvoo hallituksen toimintaa. Lainsäädäntöelimen toiminta rakentuu perustuslaillisten normien sekä lainsäädännön avulla.