Lainmukaisuus

Lainmukaisuus tarkoittaa toimintojen ja päätösten lainmukaisuutta, eli niiden on oltava voimassaolevien lakien, säädösten ja oikeusnormien mukaisia. Käsite kattaa sekä julkisen hallinnon että yksilöiden toiminnan ja kuvaa sitoutumista oikeusjärjestykseen. Lainmukaisuus on keskeinen osa oikeusvaltioperiaatetta: se turvaa ennakoitavuuden, oikeusturvan ja valvonnan sekä rajoittaa vallan käyttämistä.

Rooli oikeusvaltioudessa on sekä normatiivinen että institutionaalinen. Lainmukaisuus velvoittaa julkisen hallinnon toiminnan perustumaan lailliseen toimivaltaan ja oikeudelliseen menettelyyn, kuten jne. päätösten ja prosessien läpinäkyvyyteen sekä lainmukaisiin valitus- ja muutoksenhakumahdollisuuksiin. Päätökset, jotka ovat lainvastaisia tai ylittävät toimivallan, voivat olla mitättömiä tai haastettavissa oikeudessa.

Sovelluskohteita ovat muun muassa valtio- ja kunnallishallinto, oikeudenkäynti ja hallinnollinen lainsäädäntö sekä yksityisen sektorin toiminta, jossa noudatetaan lakeja, asetuksia ja sääntöjä (esimerkiksi verotus, kuluttajansuoja, tietosuoja). Kansainvälisessä kontekstissa lainmukaisuutta arvioidaan osana tilivelvollisuutta ylimääräisten velvoitteiden täyttämisessä sekä kansallisten ja kansainvälisten lakien yhteensovittamista.

Lainmukaisuus ei sinänsä takaa oikeudenmukaisuutta tai legitimiteettiä; kyse on oikeudellisen kehyksen perusvaatimuksesta, jonka lisäksi arvoihin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset voivat vaatia muuta huomiointia.