perustumaan

Perustumaan on suomalaisen verbi perustuain muoto, jota käytetään ilmaisemaan, että jokin on tai tulisi olla perustettu johonkin toiseen asiaan. Se kuvaa perusteita, juurta tai lähtökohtaa, jolle väite, tutkimus, suunnitelma tai toiminta rakentuu. Yleisesti perustuminen tarkoittaa “olla peräisin tai pohjautua johonkin”.

Käyttökontekstit ja esimerkit. Perustuminen esiintyy usein tieteellisissä, oikeudellisissa ja poliittisissa teksteissä, joissa halutaan ilmaista jonkin väitteen tai toiminnan perusteet. Esimerkkejä: Esitys perustuu tosiasioihin. Tutkimus perustuu laajaan aineistoon. Päätös perustuu lainsäädäntöön.

Kieliopillisesti perustuminen tavataan yhdessä substantiivin kanssa ja sen avulla voidaan nimittää sitä, mihin jokin on rakennettu. Verbin taivutusmuodot vaihtelevat aikamuodon mukaan, ja tyypillisiä ilmaisuja ovat sekä preesens- että imperfektimuodot, jotka kuvaavat nykyistä tai mennyttä perustaa. Kolmannen infinitiivin muotoa perustumaan käytetään vähemmän arkikielessä, mutta sitä tavataan erityisesti muodollisessa tai oikeudellisessa kirjoituksessa kuvaamaan, mihin jokin asia on tai tulisi perustua.

Verrattavia sanoja ja lähisuhteita. Sanoja, jotka kuvaavat saman ajatuksen: pohjautua, tukeutua, perustua. Eri sanoilla voidaan painottaa hieman erilaista merkitystä: pohjautua voi viitata vahvaan tai objektiiviseen pohjaan, kun perustua on usein juridinen tai teoreettinen lähde.

Lisätietoja: perusta, perustua, pohjautua.