Laikukkuus

Laikukkuus on ilmiö, jossa pinnalle muodostuu erivärisiä laikkuja tai läiskiä, ja jossa rajat ovat usein epätarkkoja. Termi kattaa sekä luonnonilmiöissä että ihmis- sekä materiaalitason visuaaliset kuviot. Suomessa käytetty käsite vastaa englanninkielisiä sanoja variegation, mottling tai blotching.

Biologiassa laikukkuus on yleistä esimerkiksi eläinten turkissa, höyssä tai siivissä, sekä kasvien lehdissä ja kukissa. Laikut voivat olla erilaisia sekä kooltaan että suunniltaan ja niiden väri voi poiketa perusväristä. Geneettiset ja kehitykselliset tekijät vaikuttavat laikukkuuteen; esimerkiksi pigmenttisolujen jakauma kehityksen aikana, mutaatiot sekä mahdolliset kromosomimuutokset voivat aiheuttaa epätasaisen pigmentaation. Myös perinnöllisyys ja risteytyminen voivat tuottaa laikukkaita fenotyyppejä.

Laikukkuudella on sekä ekologista että kulttuurista merkitystä. Joissain lajeissa laikutetut kuviot voivat tarjota parempaa kamouflagea tai viestiä yksilön terveydestä tai genetiikasta. Ihmisten valinnoissa laikukkuus on usein haluttu ominaisuus harraste- ja koristekasveissa sekä eläinkasvatuslajeissa, joissa laikukkuus vaikuttaa ulkonäköön ja arvoltaan. Toisaalta laikukkuus voi heikentää jotakin arvoltaan, esimerkiksi lehtien fotosynteesin tehokkuutta joidenkin muotojen yhteydessä.

Tutkimuksessa laikukkuuden kuvaaminen tapahtuu kuvailemalla laikkujen muotoa, kokoa, sijoittumista ja värejä sekä vertaamalla niitä yleisiin kuvioihin kuten mottling, blotching tai speckling. Laikukkuus nähdään usein ominaisuutena, joka lisää ilmaisun monimuotoisuutta niin luonnossa kuin ihmisen luomissa materiaaleissa.