Käännösperintöön

Käännösperintöön viittaava käsite kuvaa kielen ja kulttuurin historiallista perintöä, joka on syntynyt ja kehittynyt kääntämisen välityksellä. Se tarkastelee, miten käännökset ovat muokanneet sanastoa, tyylilajeja ja yleistä ajattelutapaa sekä vahvistanut kulttuurien välisiä yhteyksiä.

Käännösperintöön kuuluu sekä yksittäiset teokset että laajemmat käännöspraktiset ilmiöt: kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden käännökset, lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä tieteellinen kirjoittaminen. Keskeistä ovat kääntäjien, kustantajien ja lukijoiden valinnat, painotuotteiden jakelu sekä arkistointi, joka mahdollistaa perinnön jäljittämisen ja uudelleenkäytön. Tutkimus kartoittaa, mitkä teokset ovat tulleet osaksi kielellistä perintöä ja millä tavoin käännökset ovat muovanneet kieltä.

Käännösperintöön liittyy kielihistorian ja kulttuurin identiteetin muovaamista. Se selittää, miten lainasanat, sanonnat ja rakenteelliset mallit sekä genretraditiot ovat levinneet suomen kieleen käännösten kautta ja miten ne ovat vaikuttaneet kirjallisuuden suomenkieliseen kehitykseen.

Tutkimuksessa käytetään sekä kirjallisuustieteen että lingvistiikan menetelmiä: lähdekielisten ja kohdekielisten tekstien vertailua, käännöshistorian rekisteröintiä ja korpusanalyyseja sekä arkistotyötä kustantamo- ja kirjastoaineistoissa. Myös lukijan vastaanotto ja kansainvälinen konteksti ovat olennaisia.

Suomessa käännösperintöön liittyy keskeinen osa kansallisen kirjallisuuden kehitystä ja kielellistä identiteettiä. Kansallinen arkkitehtuuri kiinnittää huomiota käännösten tallentamiseen ja säilyttämiseen, muun muassa kirjastojen ja arkistojen sekä muistiorganisaatioiden kautta.