Käyttäytymisteoria

Käyttäytymisteoria, tai behaviorismi, on psykologian suuntaus, joka keskittyy havaittavaan ja mitattavaan käyttäytymiseen. Sen mukaan käyttäytyminen on opittua ja muovautuu ympäristön vaikutuksesta ehdollistumisen kautta. Käyttäytymisteoria pyrkii selittämään, miten ihmiset ja eläimet oppivat toimimaan tietyllä tavalla reaktiona ulkoisiin ärsykkeisiin.

Keskeisiä käsitteitä käyttäytymisteoriassa ovat klassinen ja operantti ehdollistuminen. Klassinen ehdollistuminen, jonka tunnetuin edustaja on Ivan Pavlov, kuvaa sitä, miten neutraali ärsyke yhdistyy toistuvasti merkitykselliseen ärsykkeeseen siten, että lopulta pelkkä neutraali ärsyke laukaisee samanlaisen reaktion kuin alkuperäinen merkityksellinen ärsyke. Operantti ehdollistuminen, jota on kehittänyt erityisesti B.F. Skinner, puolestaan tarkastelee käyttäytymisen seurausten vaikutusta sen toistuvuuteen. Palkinnot lisäävät käyttäytymisen todennäköisyyttä, kun taas rangaistukset vähentävät sitä.

Behaviorismin vaikutus on ollut merkittävä psykologian eri osa-alueilla, kuten opetuksessa, terapiassa ja eläinten koulutuksessa. Sen vahvuutena pidetään tieteellistä lähestymistapaa ja selkeitä metodeja. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että teoria jättää usein huomiotta sisäiset kognitiiviset prosessit, kuten ajatukset ja tunteet, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Vaikka puhtaan behaviorismin merkitys on vähentynyt kognitiivisen psykologian nousun myötä, sen periaatteita sovelletaan edelleen monissa käytännön sovelluksissa.