ehdollistumisen

Ehdollistuminen on oppimisen muoto, jossa aiemmin neutraali ärsyke saa aikaiseksi vastauksen, kun se yhdistetään toiseen, merkitykselliseen ärsykkeeseen useiden parinneet tapahtumien kautta. Tämän seurauksena neutraali ärsyke muuttuu ennakoivaksi vihjeeksi, joka yksinään voi laukaista vastaavan reaktion kuin alun perin merkittävä ärsyke.

Klassinen ehdollistuminen, benämissä Pavlovin kokeissa, muodostuu kun neutraali ärsyke (esimerkiksi kellonsoitto) yhdistetään toiseen ärsykkeeseen (ruoka), joka luonnostaan provosoi vasteen (syljen eritys). Toistojen myötä neutraali ärsyke muuttuu ehdollistuvaksi ärsykkeeksi (CS) ja saa aikaan ehdollistetun vasteen (CR) jo ilman ruoan esittämistä. Sillä tavoin opetellaan esimerkiksi tiettyjä reaktioita tai varomiskäyttäytymistä pelon, ahdistuksen tai mielihyvän kautta. Ehdollistumisen prosessin tuloksia selitetään käsitteillä acquisition, extinction, generalization ja discrimination.

Operantti ehkodellistuminen, eli instrumentaalinen ehdollistuminen, perustuu käyttäytymisen seurausten vaikutukseen. Tämän muodon mukaan käyttäytyminen, joka tuottaa miellyttävän seurauksen, toistuu todennäköisemmin, kun taas epämiellyttävät seuraukset vähentävät sitä. Tämän lähestymistavan kehittäjiä ovat olleet esimerkiksi B. F. Skinner. Operantti ehdollistuminen selittää, miten toistuvat palkinnot, rangaistukset tai niiden väliin jäävät koetilanteet muokkaavat käyttäytymistä oppimisjaksojen aikana.

Ehdollistumisella on laaja sovelluskenttä: oppimispsykologiassa, käyttäytymisterapiassa, opetuksessa sekä käyttäytymisen muokkaamisessa muun muassa mainonnassa. Sen rajoitteina mainitaan, että prosessi vaatii usein toistuvia parituksia, ja extinction ei välttämättä poista aiempaa oppia, vaan tilalle voi tulla uusi, peittävä oppiminen.