Käsikaarihitsaus

Käsikaarihitsaus, eli manuaalinen kaarihitsaus, on hitsausmenetelmä jossa sähköinen kaari syntyy elektrodin ja työn kappaleen välille ja hitsaus tapahtuu käsin pitäen elektrodia. Elektrodin päällyste fluxineen muodostaa suojan ja palamaan muodostuvan valukkeen, jolloin hitsausalueen ympäristö pysyy suojattuna. Sähköenergia voidaan tarjota vaihtovirtana (AC) tai tasasivullisena (DC), ja yleisimmin käytetään DC:n palautettavaan napaan positiivisella polarisoinnilla (DCEP).

Laitteet ja prosessi: käsikaarihitsauksessa tarvitaan hitsauskone, elektrodipidike ja maadoituskaapeli sekä kosketukseen käytettävä kuluttava elektrode. Työkalua pidetään käsin ja elektrodia liikkuen muodostetaan haluttu hitsiväli ja kulma. Huolellinen työpinnan puhdistus, hitsauspisteiden reuna- ja uittoapu sekä oikea hitsaustila ovat tärkeitä. Slagin poistaminen ja useampaat hitsivaiheet voivat olla tarpeen, erityisesti monivaiheisissa tai paksummissa kappaleissa.

Materiaalit ja sovellukset: käsikaarihitsaus soveltuu yleisesti teräksille ja matalassa seoksissa, kuten rakennuksiin ja korjauksiin. Seosvaihtoehdot mahdollistavat erilaisten terästen ja pinnoitteiden hitsauksen. Alumiini- tai ruostumattomalankaan erityiset elektrodit ovat usein tarpeen, ja joidenkin materiaalien kohdalla voidaan tarvita esikiiretely tai esilämmitys. Prosessi on kustannustehokas, laajalti käytetty ja kannettava, mutta vaatii hyvää hitsaustaitoa ja tuottavuus voi olla matalampi verrattuna joihinkin muihin prosesseihin.

Turvallisuus: käsikaarihitsauksessa syntyy säteilyä, lämpöä ja metallikaasupäästöjä sekä sähköiskun vaara. Suojavaatteet, hitsauskypärä ja oikea hengityssuoja sekä hyvä ilmanvaihto ovat välttämättömiä. Slagin kuoriminen ja alipäästöjen hallinta on tärkeää työhyvinvoinnin varmistamiseksi.