Kytkinvoima

Kytkinvoima on kytkimen kyky siirtää vääntöä ilman slippiä. Se kuvaa kytkimen maksimikapasiteettia transferring $T_{max}$ jonka kytkin voi siirtää moottorilta voimansiirtoon, tavallisesti tietyissä lämpötiloissa ja kokeellisesti määritellyissä oloissa. Kytkinvoima määrittelee, millaista tehoa ja vääntöä ajoneuvo tai kone pystyy siirtämään käynnistettynä ilman, että kytkin lipsuu.

Kytkinvoima syntyy kytkinlevyjen ja painelevyn välisen kitkan kautta. Teoreettinen maksimivääntö riippuu lähinnä kolmen tekijän tulosta: kitkakerroin (μ) materiaalien välillä, normaalin paineen (F_n) eli painelevyn tarjoama puristusvoima, sekä pehmeän/kolmirivisen tai useamman levyisen rakenteen tapauksessa vaikutusalueen keskikoko eli efektiivinen säde (r_eff). Yksinkertaisessa kerran kytkimen tapauksessa T_max ≈ μ · F_n · r_eff. Monilevykytkinnissä tämä arvo kasvaa levyjen määrän mukaan. Lisäksi kylmäkäytössä ja lämpötilavaihteluissa kitkan arvo sekä painelevyn kesto vaikuttavat.

Kytkinvoima ilmoitetaan usein valmistajan spesifikaatiossa Nimellistehon tai -vääntömaksimin muodossa (Nm tai lbf-ft). Käytännössä todellinen siirrettävä vääntö riippuu ajoneuvon vääntövaiheesta, polkimen käyttäjävoimasta, tilanteen lämpötilasta ja kytkimen kulumisesta. Wet- ja dry-kytkimet sekä yksittäisen levyn ja monilevyiset ratkaisut vaihtavat kytkinvoiman suuruutta ja sen keston.

Käytännössä kytkinvoima vaikuttaa ajoneuvon kiihtyvyyteen, vääntörajoituksiin ja ajettavuuteen. Suuret kytkinvoimat soveltuvat raskaisiin kuormituksiin ja kilpa-ajoon, mutta ne vaativat yleensä suurempaa poljinvoimaa ja voivat lisätä kulumista.