Kuvausparametreja

Kuvausparametreja ovat kuvausten tai metadataan liittyvien yksiköiden määriteltyjä parametreja, joiden tarkoituksena on tallentaa ja jäsentää kohteesta saatavaa kuvailevaa tietoa. Niihin kuuluu yleisesti kohta, jolla voidaan kertoa esimerkiksi kohteen nimi, tarkoitus, konteksti sekä erilaisia teknisiä tai hallinnollisia tietoja. Kuvausparametreja voidaan käyttää sekä datan elementtien että järjestelmien tai prosessien kuvaamiseen.

Käyttökohteet ja merkitys. Kuvausparametreja käytetään laajasti data- ja metadatahallinnassa, ohjelmistokehityksessä sekä rajapintojen dokumentaatiossa. Ne auttavat luomaan ihmisen luettavaa kuvausta, jonka avulla käyttäjät, järjestelmät ja automaattiset työkalut ymmärtävät, mitä kyseinen kohde edustaa, missä se soveltuu ja miten sitä tulisi käsitellä. Lisäksi ne tukevat hakua, lokalisointia, versionhallintaa ja tiedonhallintaprosesseja.

Esimerkkejä parametreista. Tyypillisiä kuvausparametreja ovat: nimeä ja kuvausta koskevat kentät, yksikkö, tietotyyppi, min/max-arvot ja tarkkuus, sallitut arvot, oletusarvo, kieli ja versio sekä lähdeperusteiset tiedot. API-rajapinnoissa kuvausparametreja voivat olla vielä pakollisuus, virheilmoitukset ja esimerkkisyötteet. Tietokanta- tai datamäärityksissä ne voivat sisältää sanallisen kuvauksen lisäksi tekniset rajaukset, kuten raja-arvot tai validointisäännöt.

Standardointi ja laatu. Kuvausparametreja kannattaa käyttää standardien mukaisesti ja yhteen sovittaa organisaation metadata- ja sanasto-ohjeiden kanssa. Mahdollisia viitekehyksiä ovat ISO/IEC 11179 - metadata-standardi, Dublin Core ja schema.org, sekä organisaatiossa sovitut kuvaus- ja koodistopalvelut. Lokalisointi ja käännökset ovat tärkeitä, jotta kuvaus on käyttökelpoinen monikielisissä ympäristöissä.

Hyödyt. Selkeästi määritellyt kuvausparametrit parantavat tiedon löydettävyyttä, laadukasta dokumentaatiota ja automatisoitua tiedonhallintaa, sekä helpottavat yhteistä ymmärrystä eri sidosryhmien kesken.