Kuvausmenetelmää

Kuvausmenetelmä on tutkimusmenetelmä, jonka tavoitteena on tarjota ilmiön, ryhmän tai tilanteen ominaisuuksien tarkka ja kattava kuvaus. Keskeisenä päämääränä on yksityiskohtainen kuvaus ilman varsinaista hypoteesin testaamista tai syy-seuraussuhteiden selittämistä.

Sovellusalueet kattavat sosiaali- ja käyttäytymistieteet, kasvatustieteen, lingvistiikan ja antropologian. Kuvausmenetelmää käytetään tyypillisesti kuvailevissa tutkimuksissa, tapaustutkimuksissa, etnografisissa tutkimuksissa sekä sisällön tai dokumenttianalyysissä. Tutkimuksessa voi olla kvalitatiivinen, määrällinen tai sekamittainen design.

Aineistoa kerätään esimerkiksi haastattelujen, havainnoinnin, kyselyjen, virallisista asiakirjoista, mediamateriaaleista sekä artefakteista. Analyysissä korostetaan kuvauksellista tiivistämistä: luokituksia, frekvenssejä, malleja sekä kokonaisvaltaista kuvaa tutkittavasta ilmiöstä. Tekniikoihin voivat kuulua temaattinen analyysi, sisällönanalyysi, tilastollinen kuvaus sekä narratiivinen tai visuaalinen esittäminen.

Työprosessi yleisesti: määritellään tutkittava ilmiö ja sen kuvaustaso, kerätään aineisto, luokitellaan ja tiivistetään tiedot, esitetään kuvaavat tulokset ja arvioidaan tutkimuksen läpinäkyvyyttä sekä tulosten luotettavuutta ja siirrettävyyttä.

Erotus muihin tutkimuslajeihin: kuvausmenetelmän korostus on kuvauksessa; se ei yleensä pyri todistamaan syy-seuraussuhdetta. Rajoitteet: tulosten yleistettävyys voi olla rajallinen, tulkintoihin liittyy subjektiivisuutta, ja laadullisessa aineistossa replikointi voi olla haastavaa.