Kuumotuksen

Kuumotuksen on suomalaisen kielen termi, joka viittaa tilaan, jossa ihminen kokee kohonnutta kiihtymystä, ärtymystä tai odotusta. Sillä voidaan kuvata sekä psyykkistä tilaa (esimerkiksi jännitystä ennen tilaisuutta) että, silloin tällöin, siihen liittyvää kehon tuntemusta, kuten lämpöä tai vireyttä. Käyttö suurin piirtein painottuu arkikielessä, eikä sitä useinkaan käytetä muodollisessa lääketieteellisessä ilmaisussa.

Etymologia ja muoto: kuumotus on johdettu adjektiivista kuuma sekä verbistä kuumottaa, jonka merkitys on 'ärsyttää, innostaa, herättää'. Saffi -otus muodostaa abstraktin substantiivin, ja genetiivimuoto on kuumotuksen. Siten kuumotuksesta puhuttaessa viitataan sen agitoivaan tai herättävään luonteeseen.

Käyttö ja vivahteet: arkipuheessa kuumotus kuvaa usein sisäistä jännitystä tai levottomuutta, esimerkiksi tilanteeseen liittyvää hermostuneisuutta. Toisin kuin tarkempi sana jännitys tai hermostuneisuus, kuumotus voi kantaa sekä psyykkistä että lievää fyysistä jännityksen tuntua. Kirjallisemmassa tai täsmällisessä kielessä voidaan käyttää tarkempia sanoja, mutta kuumotus on yleinen kuvaileva vaihtoehto.

Tärkeitä taustasanoja: rinnakkain termejä ovat jännitys, hermostuneisuus, innostus ja ärtyneisyys. Fyysinen lämpötilan kohoaminen kuuluu harvemmin kuumotuksen kontekstiin ja useimmiten kuvataan sanalla kuume tai kuumeilu, kun taas kuumotus kohdistuu enemmän tunnekokemukseen.