Kuulonmenetykset

Kuulonmenetykset viittaavat kuulon heikkenemiseen tai puuttumiseen. Se voi vaihdella lievästä kuulon alenemaan täydelliseen kuurouteen. Kuulonmenetyksiä luokitellaan usein niiden syyn perusteella. Konduktiivinen kuulonmenetys johtuu ongelmista ulko- tai välikorvassa, jotka estävät äänen siirtymisen sisäkorvaan. Tämä voi johtua esimerkiksi korvatulehduksista, nesteestä korvassa tai korvakäytävän tukoksesta. Sensorineuraalinen kuulonmenetys taas on seurausta sisäkorvan (cochlea) tai kuulophermon vaurioitumisesta. Yleisimpiä syitä tähän ovat ikääntyminen (presbycusis), altistuminen kovalle äänelle ja perinnölliset tekijät. Sekamuotoinen kuulonmenetys sisältää molempien tyyppien piirteitä.

Kuulonmenetyksen oireita voivat olla vaikeus ymmärtää puhetta, erityisesti meluisissa ympäristöissä, tarve kääntää television tai radion äänenvoimakkuutta kovemmalle, tai tinnitus, eli korvien soiminen. Kuulonmenetys voi vaikuttaa merkittävästi kommunikaatioon, sosiaaliseen elämään ja yleiseen elämänlaatuun. Diagnoosi perustuu kuulokokeisiin, jotka mittaavat henkilön kykyä kuulla eri taajuuksia eri voimakkuuksilla.

Hoito riippuu kuulonmenetyksen syystä ja vakavuudesta. Konduktiivista kuulonmenetystä voidaan usein hoitaa lääketieteellisesti tai kirurgisesti. Sensorineuraalinen kuulonmenetys on usein pysyvää, ja siihen voidaan käyttää kuulokojeita tai sisäkorvaistutteita äänen parantamiseksi. Kuulonmenetyksen ennaltaehkäisyyn kuuluu kovien äänien välttäminen ja korvien terveyden ylläpito.