Kustannustehokkuusvaatimuksia

Kustannustehokkuusvaatimuksia ovat hankinnoissa, projekteissa ja politiikassa asetettavat kriteerit, joiden avulla varmistetaan, että ratkaisut tuottavat mahdollisimman suurta hyötyä suhteessa niistä aiheutuviin kustannuksiin. Ne painottavat kokonaiskustannusten hallintaa ja elinkaariajattelua sekä tavoittelevat parasta vastinetta rahalle.

Tyypillisiä mittareita ovat elinkaarikustannuslaskenta (sekä nykyarvossa että tulevina kustannuksina), kokonaiskustannukset, kustannus-hyötyanalyysi sekä kustannus-hyötysuhteiden arviointi. Arviointi yhdistää numeeriset tiedot laadullisiin seikkoihin kuten riskien, turvallisuuden ja ympäristövaikutusten huomioon ottamiseen. Hankinnoissa kiinnitetään huomiota sekä määrällisiin että laadullisiin kriteereihin.

Käyttökohteita ovat julkiset hankinnat, infrastruktuurihankkeet sekä energiatehokkuus- ja palvelurakenteiden suunnittelu. Kansainvälisesti kustannustehokkuusvaatimukset liittyvät usein parasta vastinetta rahoille -periaatteeseen ja niitä ohjaavat sekä EU-direktiivit että kansallinen lainsäädäntö.

Edut ovat parempi kohdentaminen ja kustannusten hallinta sekä pitkän aikavälin taloudellinen ja ympäristövaikutusten optimointi. Haasteina ovat epävarmuus, tiedon puute sekä pitkien aikaväli-ennusteiden tekeminen, jolloin erilaiset skenaariot ja herkkyysanalyysit ovat tärkeitä.

Terminologia ja soveltaminen vaihtelevat sektorien mukaan, mutta elinkaarilaskenta ja kustannus-hyötyanalyysi ovat yleisiä välineitä kustannustehokkuusvaatimusten arvioinnissa.