elinkaarikustannuslaskenta

Elinkaarikustannuslaskenta on taloudellinen analyysimenetelmä, jolla arvioidaan tuotteen, rakennuksen tai järjestelmän koko elinkaaren ajan syntyvät kustannukset. Tavoitteena on tuottaa vertailukelpoisia kokonaiskustannuksia hankintapäätösten tueksi. Elinkaarikustannukset kattavat hankinta-, käyttöönotto-, käyttökustannukset sekä ylläpito- ja huoltokustannukset, energiakulutuksen, mahdolliset korvaus- tai vaihtokustannukset, jäännös- tai lopullisen käsittelyn kustannukset sekä mahdolliset pakolliset vakuutukset ja veroihin liittyvät erät. Tulokset esitetään usein nettona nykyarvona (NPV) tai yhtenäistettynä vuosikustannuksena (Equivalent Annual Cost, EAC), jotta eri vaihtoehdot ovat vertailukelpoisia.

Menetelmällisesti elinkaarikustannuslaskenta etenee tyypillisesti seuraavasti: määritellään analyysin rajat ja aikahorisontti; tunnistetaan kustannuserät ja niiden ajoitus; arvioidaan rahavirrat koko horizonille; diskontataan rahavirrat nykyarvoon sopivalla diskonttauskorkolla; suoritetaan herkkyys- ja skenaarioanalyysi sekä tehdään vertailu vaihtoehtojen välillä. Käytännössä LCC soveltuu erityisesti rakennusten ja infrastruktuurien suunnitteluun sekä julkiseen hankintaan, mutta sitä voidaan käyttää myös tuotteiden, palveluiden ja ohjelmistojen elinkaaren arvioinnissa.

Rahoituksellinen tulkinta perustuu oletuksiin ja epävarmuuteen; tuloksia on tulkittava kriittisesti, ottaen huomioon mahdolliset muutokset kustannusarvioissa sekä elinkaaren pituudessa. Elinkaarikustannuslaskenta perustuu sekä kansainvälisiin että kansallisiin ohjeisiin ja standardeihin, ja se tukee kustannustehokasta sekä kestävää päätöksentekoa.