Kulutuskestävyyttä

Kulutuskestävyys viittaa kulutustottumusten kykyyn täyttää nykyiset tarpeet ilman että ympäristön kantokyky, taloudellinen vakaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus heikkenevät tulevaisuudessa. Siihen kuuluu sekä yksilö- että yhteiskuntatason toimet, jotka vähentävät haitallisia ympäristövaikutuksia ja tukevat tasa-arvoista hyvinvointia pitkällä aikavälillä.

Kulutuskestävyys kattaa käytännön toimenpiteitä kuten materiaalin käytön tehostamisen, tuotteen kestävyyden ja korjattavuuden, pidentyneet elinkaaret sekä uudelleenkäytön ja kierrätyksen edistämisen. Myös jakamistalouden ja palvelumallien hyödyntäminen sekä kestäviin valintoihin kannustavat liiketoimintamallit ovat keskeisiä. Tavoitteena on vähentää resurssien kokonaiskulutusta ja jätteeseen liittyviä ympäristövaikutuksia säilyttäen samalla tuotanto- ja kuljetusketjujen turvallisuus ja toimivuus.

Mittaaminen ja politiikat pohjautuvat elinkaariajatteluun ja kiertotalouden periaatteisiin. Tärkeitä välineitä ovat tuotepassit, oikeus korjata -periaate, ympäristömerkinnät sekä kestävän hankinnan kriteerit. Henkilökohtaisten kulutustasojen mittauksessa tarkastellaan muun muassa materiaalijalanjälkeä, CO2-päästöjä ja resurssitehokkuutta sekä tuotteen elinkaarta.

Toimet kohdistuvat kotitalouksiin, yrityksiin ja julkiseen päätöksentekoon. Keinot sisältävät kestävät hankintakriteerit, tuottajan vastuun laajentamisen, korjaus- ja kierrätysoikeutta sekä palkitsemis- ja verotusmekanismeja, jotka kannustavat pitkäikäisiin ja kiertotaloutta tukeviin ratkaisuihin. Haasteina ovat esimerkiksi suunniteltu vanhentuminen, impulsssiivinen kulutus ja tiedon puute kuluttajista sekä markkinoiden toimivuuden epätasaisuudet. Hyödyt voivat kuitenkin ilmetä resurssien paremmassa käytössä, pienempinä ympäristövaikutuksina sekä kestävämpänä talouskasvuna.