Kuivapinnoitusmenetelmät

Kuivapinnoitusmenetelmät, tunnettu myös nimellä kuivasijoitusmenetelmät, ovat joukko teollisia prosesseja, joissa ohuita kalvoja tai päällysteitä muodostetaan materiaalien pinnalle tyhjiössä tai kaasumaisessa väliaineessa. Toisin kuin märkäpinnoitusmenetelmät, kuivapinnoitus ei vaadi nestemäisiä liuoksia tai kemikaaleja, mikä vähentää jätehuolto-ongelmia ja ympäristövaikutuksia.

Yleisimpiä kuivapinnoitusmenetelmiä ovat fysikaalinen kaasufaasipinnoitus (PVD) ja kemiallinen kaasufaasipinnoitus (CVD). PVD-menetelmissä materiaalia höyrystetään tai sputteroidaan tyhjiössä ja se tiivistyy pinnoitettavan kappaleen pinnalle. Esimerkkejä PVD-menetelmistä ovat höyrysaostus, magneettisputterointi ja ionipinnoitus. CVD-menetelmissä puolestaan reaktiivisia kaasuja johdetaan pinnoitettavan kappaleen lähelle, jossa ne reagoivat muodostaen halutun kalvon. CVD-prosessit voivat tapahtua korkeassa tai matalassa paineessa.

Kuivapinnoitusmenetelmillä saavutettavat pinnoitteet ovat tyypillisesti erittäin ohuita, usein mikrometrejä tai nanometrejä paksuja, mutta niillä voi olla merkittäviä ominaisuuksia. Niitä käytetään parantamaan materiaalien kulutuskestävyyttä, korroosionkestävyyttä, kovuutta, optisia ominaisuuksia tai sähkönjohtavuutta. Menetelmiä hyödynnetään laajasti esimerkiksi työkaluissa, optiikassa, elektroniikassa ja lääketieteellisissä laitteissa.