Kuivaainepitoisuus

Kuiva-ainepitoisuus eli kuivamääräprosentti kuvaa näytteessä olevan kuivien aineiden osuutta kokonaismassasta. Se ilmoitetaan prosentteina siten, että kuivien aineiden massa jaetaan näytteen kokonaismassa ja kerrotaan sadalla. Kuiva-ainepitoisuus sekä vesipitoisuus ovat yhteenlaskettuna 100 prosenttia.

Mittausmenetelmät: yleisin tapa on gravimetrinen kuivaus, jossa näyte kuivataan 103–105 °C lämpötilassa, kunnes massa pysyy vakiona. Tämän jälkeen näyte jäähdytetään desikoierissa ja paino mitataan uudelleen. Kuiva-aineprosentti lasketaan kaavalla DM% = (kuiva-aineen massa / näytteen kokonaismassa) × 100. Muita menetelmiä ovat kosteudenmittausanalysaattorit sekä teknologiat kuten Karl Fischer -menetelmä tai near-infrared -mittaukset, jotka voivat nopeuttaa analyysiä.

Käyttö ja tulkinta: kuiva-ainepitoisuutta käytetään elintarvikkeiden, rehujen ja kasvien ravitsemuksellisen analyysin yhteydessä. Se mahdollistaa ravintoaineiden ja energian vertailun riippumatta näytteen vesimäärästä, ja sitä käytetään usein raportoinnissa sekä ruokinnan suunnittelussa. Ravinteet ilmoitetaan usein kuivamassan perusteella, ja tarvittaessa voidaan muuntaa märkämassalle jakamalla luvut näytteen DM-osuudella.

Esimerkki: näyte painaa 200 g, josta 40 g on vettä ja 160 g kuivaa ainetta. DM% on 80%. Jos näytteestä mitataan esimerkiksi proteiinia 12 g per 100 g näytettä (as-fed), proteiinin määrä kuivamassassa on 12 / 0.80 = 15 g/100 g kuivamassaa (15 % DM).

Rajoitteet: kuiva-ainetta mitattaessa haihtuvat yhdisteet ja näytteen käsittely voivat vaikuttaa tulokseen. On tärkeää varmistaa näytteen edustus sekä standardoida mittausolosuhteet ja -menetelmät.

---