Kuivaaikoihin

Kuiva-aikoihin, tai kuivakausiin, tarkoitetaan sään jaksoja, jolloin sademäärät ovat tilastollisesti vähäisempiä ja veden saatavuus heikkenee pitkän ajan kuluessa. Kuivakaudet esiintyvät erityisesti trooppisissa ja subtrooppisissa ilmastoissa sekä joidenkin välimerellisten alueiden luonteissa.

Tyypillisiä piirteitä ovat pitkäkestoiset sateettomat tai nolot sateet vähäiset kuukaudet, matalampi ilmankosteus ja korkeammat lämpötilat. Piirteet vaihtelevat alueittain: trooppisilla alueilla kuivakaudet voivat kestää kolmesta kahdeksaan kuukautta ja liittyvät liikkuviin ilman- ja merivirtoihin; välimerellisillä alueilla kuivuus on usein kesäaikainen, jolloin lämpö on korkea ja sade voi olla miltei olematonta.

Vaikutukset riippuvat sekä kuiva-ajan kestosta että paikallisista resursseista. Maataloudessa sademäärän laskiessa tarvitaan varastoitua vettä tai kastelutarvetta, vesivarannot voivat painottua joen ja pohj allaisen vesien varastotasoihin, ja ekosysteemit voivat siirtyä kuivempien olojen mukaisiin tiloihin. Allergiset, terveys- ja taloudelliset riskit kasvavat kuivuuden vaikutuksesta.

Mittaaminen ja seuranta perustuvat sademäärän puuttumisen tilastollisiin indikaattoreihin, kuten SPI:hin tai SPEI:hin, sekä vesivarantojen tilan seuraamiseen. Ilmastonmuutos voi muuttaa kuiva-aikojen pituutta ja voimakkuutta sekä lisätä vesivaroihin kohdistuvaa painetta.

Sopeutumistoimet sisältävät kastelun tehokkuuden parantamisen, kuivuudenkestävien viljelykasvien käytön, sadeveden keräyksen sekä vesivarantojen hallinnan parantamisen.