Kuinmetalliset

Kuinmetalliset on yleistermi, jota käytetään sekä epämetallisiin alkuaineisiin että epämetallistyyppisiin materiaaleihin viittaavien ilmiöiden kuvaamiseen. Termi korostaa sitä, että kyseessä on ei-metallinen rakenne tai materiaali, joka poikkeaa metallien yleisistä ominaisuuksista. Käytännössä kuinmetallisia voivat olla sekä tietyt alkuaineet että niistä muodostuvat aineet ja materiaalit.

Epämetallisiin alkuaineisiin kuuluvat muun muassa vety (H), hiili (C), typpe (N), happi (O), fosfori (P) ja rikki (S), sekä jalokaasut kuten helium ja neon. Pi (Si) sekä muut_hiilten lisäksi ovat usein luokiteltu puolimetalleiksi tai metalloidiksi, eivätkä siten aina kuulu kuinmetallisten piiriin. Epämetallisten materiaalien ryhmään taas kuuluvat keraamit, lasit, betoni sekä puu, paperi ja polymeerit kuten muovit; näitä käytetään laajasti sekä rakennuksessa että teknologiassa.

Ominaisuudet ja sovellukset vaihtelevat suuresti. Monilla kuinmetallisilla on hyvä kemiallinen stabiilisuus ja eristävyys sähkön sekä lämmön suhteen; toisaalta keramiikat ovat usein hauraampia ja lasit voivat olla sekä kovia että haurastuvia. Polymeerit puolestaan voivat olla kevyitä ja muokattavia. Epämetallisia materiaaleja hyödynnetään esimerkiksi rakennusteollisuudessa (betoni, keraamit), elektroniikassa (eristeet, dielektrikot), pakkaamisessa sekä tekstiili- ja bioteknologian sovelluksissa.

Kuinmetallisilla on siten monimuotoinen rooli sekä alkuaine- että materiaalikontekstissa, ja ne kattavat laajan kirjon ominaisuuksia sekä käyttötarkoituksia.