puolimetalleiksi

Puolimetallit, tunnetaan myös nimellä metalloidit, ovat alkuaineita, joiden ominaisuudet ovat puolivälissä metallien ja epämetallien ominaisuuksia. Ne eivät ole yhtä hyviä sähkönjohtajia kuin metallit, mutta eivät myöskään yhtä huonoja kuin epämetallit. Useimmat puolimetallit ovat kiteisiä kiinteitä aineita huoneenlämmössä ja niillä on metallinen ulkonäkö. Ne ovat usein hauraita ja niiden sulamispisteet vaihtelevat laajalti.

Yleisimpiä puolimetalleja ovat pii, germanium, arseeni, antimoni, telluuri ja polonium. Pii ja germanium ovat erittäin tärkeitä puolijohteita elektroniikkateollisuudessa, muodostaen perustaa transistoreille ja muille puolijohdekomponenteille. Arseenia ja antimonia käytetään seosaineina metalleissa ja erilaisten yhdisteiden valmistuksessa. Telluuria löytyy joistakin metallimalmeista ja sitä käytetään erikoistarkoituksiin. Polonium on radioaktiivinen ja sitä käytetään harvoin sen vaarallisuuden vuoksi.

Puolimetallien sijainti jaksollisessa järjestelmässä on usein viisto raja metallien ja epämetallien välillä, kulkien yleensä ryhmästä 13 alaspäin ja ryhmästä 14 vasemmalta oikealle. Niiden kemiallinen reaktiivisuus vaihtelee, mutta ne ovat usein vähemmän reaktiivisia kuin alkalimetallit tai halogeenit. Puolimetallien monipuolisuus tekee niistä arvokkaita monissa tieteellisissä ja teollisissa sovelluksissa.