Puolimetallien

Puolimetallit, myös tunnettuina metalloidina, ovat kemiallisten elementtien ryhmä, jotka sijaitsevat perusmetallien ja epämetallien välisellä alueella jaksollisessa järjestelmässä. Niitä pidetään siirtymäkaudella metallien ja epämetallien välillä, mikä tarkoittaa, että niillä on ominaisuuksia, jotka yhdistävät sekä metallien että epämetallien ominaisuudet. Puolimetalleihin kuuluvat pääasiassa bori (B), pii (Si), arseeni (As), antimoni (Sb), telluuri (Te) ja poloni (Po). Lisäksi jaksollisessa järjestelmässä on muutama muu elementti, kuten astatiini (At), joka joskus luokitellaan puolimetalliksi, vaikka sen ominaisuudet ovat epäselvät.

Puolimetallien fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi pii ja bori ovat kiinteitä ja kovia, mutta niillä on myös joitakin epämetallisia ominaisuuksia, kuten kykyä muodostaa kovalentteja sidoksia. Arseeni ja antimoni puolestaan ovat metallisia, mutta niillä on myös epämetallisia piirteitä, kuten kykyä johtaa sähköä huonommin kuin metallit. Telluuri ja poloni ovat puolestaan enemmän epämetallisia, mutta niillä on joitakin metallisia ominaisuuksia, kuten kykyä muodostaa metallisia sidoksia.

Puolimetalleilla on monia käytännön sovelluksia. Pii on yksi tärkeimmistä puolijohdemateriaaleista, jota käytetään elektronisissa laitteissa, kuten puolijohdepiireissä ja aurinkopaneeleissa. Boria käytetään muun muassa keramiikoissa ja eräissä metalliseoksissa. Arseenia ja antimonia käytetään puolijohteissa ja eräissä erikoisalojen sovelluksissa, kuten optisissa laitteissa. Telluuria käytetään puolijohteissa ja eräissä fotograafisissa prosesseissa. Puolimetallien ominaisuudet tekevät niistä arvokkaita monilla aloilla, kuten sähkötekniikassa, optiikassa ja materiaalitieteessä.