Kriminalisointi

Kriminalisointi on oikeusjärjestelmän prosessi, jossa tietyn käytöksen katsotaan muodostavan rikoksen ja jonka seuraukset määritellään rikosoikeudellisesti. Käytännössä kriminalisointi toteutuu, kun lainsäätäjä lisää tekoon rikosmerkinnän tai säätää siitä seuraamusjärjestelmän; seuraamukset voivat ulottua varoituksesta vankeuteen tai sakkoihin sekä rekisteröinteihin. Kriminalisoinnin tavoitteena on suojella yksilöitä ja yhteisöä sekä ehkäistä haittoja.

Kriminalisoinnin taustalla ovat sekä moraaliset arvot että käytännön turvallisuus- ja terveysnäkökulmat. Päätöksiin vaikuttavat usein väitetyn haitan vakavuus, tekijän syyllisyys ja mahdollistaestempäin tarpeellisuus sekä se, onko seuraamus tarkoituksenmukainen ja toteutettavissa. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat poliittinen talous ja hallinnon resurssit sekä kansainväliset velvoitteet. Lainsäädäntöprosessi sisältää yleensä julkista keskustelua, oikeusoppineiden näkemyksiä sekä tuomioistuimien tulkintoja siitä, miten tekoa tulisi soveltaa.

Kriminalisoinnin vaikutukset ulottuvat sekä yksilöihin että yhteiskuntaan. Rikosoikeudelliset seuraamukset voivat sisältää vankeutta, sakkoja sekä rekisteröintejä; ne voivat myös johtaa sosiaaliseen stigmaan, heikentää työllistymistä, asumista tai koulutusta. Liiallinen kriminalisointi eli yli-kriminalisointi voi kuormittaa oikeusjärjestelmää ja lisätä syrjäytymistä sekä ristiriitoja oikeudenmukaisuuden kanssa.

Dekriminalisointi ja legalisointi ovat erillisiä käsitteitä. Dekriminalisointi poistaa rikosoikeudelliset seuraamukset jostakin teosta, mutta voi siirtää sääntelyn muille alueille; legalisointi sen sijaan sallii aiemmin kielletyn toiminnan ja säätelee sitä muuta lainsäädäntöä käyttäen. Kriminalisointia tarkastellaan usein suhteessa vaihtoehtoihin kuten sääntelyyn, kevyempiin hallinnollisiin seuraamuksiin ja rikosoikeuden ulkopuolisiin keinoihin.