Kriminalisoinnin

Kriminalisointi tarkoittaa prosessia, jossa tiettyä käyttäytymistä säädellään rikosoikeuden kautta siten, että teoista seuraa rikosoikeudellinen seuraamus. Se on keskeinen osa rikos- ja turvallisuuspolitiikkaa ja voi muodostua sekä lainsäädännöstä että kansainvälisistä standardeista. Käytännössä kriminalisointi tapahtuu säätämällä teot rikoslaeissa ja määrittelemällä, millaisen rangaistuksen niistä saa ja millä edellytyksillä syytteeseen voidaan ryhtyä. Laillisuusperiaatteen mukaan kukaan ei saa joutua rangaistavaksi ilman riittävän tarkan lain määrittelyä; rangaistavuus ja syyllisyyden kriteerit on oltava ennalta tiedossa.

Kriminalisoinnin motiiveja ovat yleisen turvallisuuden ja terveyden suojeleminen, haittojen ehkäisy sekä moraalisten tai arvoihin perustuvien normien ohjaaminen. Sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan käyttäytymiseen ennalta, lisätä vakautta tai helpottaa viranomaisten toimintaa. Toisaalta siitä seuraa riskejä, kuten oikeusturvan kaventuminen, stigma ja syrjintä sekä resurssien kohdentumisen painottuminen rikosoikeudellisiin keinoihin. Eriarvoisuuden ja epäonnistuneen rikosvastuun riskit korostuvat erityisesti niillä ryhmillä, jotka ovat alttiita poliittiselle tai taloudelliselle syrjinnälle.

Esimerkkejä kriminalisoinnista ovat huumeiden käytön tai myynnin rikosoikeudellinen kieltaminen, seksityön kriminalisointi sekä tekijänoikeus- tai immateriaalioikeuksien rikkomusten seuraamukset. Keskustelu kriminalisoinnista painottuu erilaisten politiikkavaihtoehtojen, laillisuusperiaatteen sekä rangaistusten suhteellisuuden arviointiin.