Kovetusprosessi

Kovetusprosessi on metallien, erityisesti terästen, lämpökäsittelyprosessi, jonka tavoitteena on lisätä kovuutta ja kulutuskestävyyttä. Prosessi perustuu siihen, että materiaalin mikrorakenne muutetaan kontrolloidulla lämpötilalla ja jäähdytyksellä; usein kyse on muutosvaiheesta martensiittiin karkaistuksessa, jota seuraa jonkin asteinen temperointi.

Perinteinen teräksen kovetusprosessin kulku koostuu tyypillisesti esilämmityksestä, austenitoinnista (yleensä noin 800–900 °C), nopeat jäähdytykset (karkaistus) ja lopuksi temperoinnista. Temperoinnissa materiaali lämmitetään uudelleen alhaisempaan lämpötilaan ja jäähdytetään, jolloin saavutetaan parempi tasapaino kovuuden ja haurauteen välillä sekä pienemmät jännitteet.

Pintakovetus on tapa parantaa kovuutta ilman, että koko kappaleen ominaisuudet muuttuvat merkittävästi. Tavallisimpia pintakovuuskäsittelyjä ovat nitridointi, carburointi ja carbonitridointi. Näissä prosesseissa kovuutta korotetaan vain pinnan kerroksessa, jolloin perusydin säilyy suhteellisen sitkeänä. Myös induktiokovetus ja lasersäde-kovetus ovat yleisiä tavoista kohdistaa kovuus tiettyihin alueisiin.

Käyttökohteita ovat muun muassa työkaluteollisuus, hammaspyörät, laakerien sisäosiin liittyvät komponentit sekä muut kulutusta vaativat osat. Kovuus mitataan usein Rockwell-, Vickers- tai Brinell-asteikoilla, ja lopulliset ominaisuudet riippuvat sekä materiaalista että käsittelyn parametreista. Kovetusprosessi parantaa kestävyyttä, mutta voi aiheuttaa muodonmuutoksia, jännitteitä tai halkeilua, jos sitä ei hallita huolellisesti.