kovetusprosessin

Kovitusprosessi on kemiallinen ja fysikaalinen muutos, jossa nestemäinen tai pehmeä seos muuttuu kiinteäksi ja kestäväksi. Prosessi esiintyy erityisesti kahdella pääalueella: polymeerien kovettumisessa sekä sementtipohjaisten rakennusmateriaalien hydrataatiossa.

Polymeerien kovettuminen tarkoittaa, että monomeerit reagoivat toisiinsa muodostaen pitkäverkostisen rakenteen. Tämä voi olla polyadditioreaktio tai kondensaatioreaktio, ja se etenee usein lämpötilan, valon tai katalyytin vaikutuksesta. Kovettuminen lisää tavallisesti lujuutta, kimmoisuutta ja kemiallista vastustuskykyä sekä muodonvakautta.

Sementtipohjainen kovettuminen perustuu hydrataatioreaktioihin, joissa vesi reagoi cementin ja muiden lisäaineiden kanssa muodostaen kalsiumsiliikaattihydraatteja ja muita hydrataattorakenteita. Näin syntynyt rakenne antaa betonille tai muille sementtipohjaisille aineille lujuuden ja kestävyyden. Prosessi on eksoterminen, ja sen nopeus riippuu kosteudesta, lämpötilasta sekä aineen koostumuksesta.

Kovettuminen vaikuttaa lopullisiin ominaisuuksiin kuten lujuuteen, tiiviyteen, kulutuskestävyyteen ja kemialliseen vastustuskykyyn. Hallittu kovettuminen vähentää halkeilua, kutistumaa ja epätoivottua muodonmuutosta. Ominaisuuksiin vaikuttavat olosuhteet kuten aika, lämpötila ja kosteus sekä käytetyt lisäaineet ja komponenttien laadukkuus.

Laadunvarmistuksessa seurataan kovettumisasteen etenemistä sekä mitataan lopullisia ominaisuuksia. Yleisimmät mittaukset ovat lujuus- ja kovuusarvot sekä lämpötilan ja kosteuden hallinta prosessin aikana. Betonissa puristuslujuus ja kestävyys ovat keskeisiä arvioita.